Särkkä, Matti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset (kuvittajana)

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Vähän toisella kymmenellä ollessani kiinnostuin lähtemättömästi Michelangelo Buonnarrotin elämästä ja hänen teoksistaan. Niinpä miekkonen on pujahtanut silloin tällöin myös omien kirjojeni sivuille, eikä mene puhki millään.

Elämäkertatietoa

Matti Särkkä on monipuolinen kuvataiteilija ja monipuolinen kaunokirjailija. Hän on työskennellyt mm. kirjapainossa ja kustannusalalla. Kaunokirjallisessa tuotannossaan Särkkä kuvaa terävästi vapauden rajoja ja vallankäytön kovuutta. Taide ja matkat ovat nekin Särkän teemoja.
Matti Särkkä on taiteilijana, kirjailijana ja toimijana yhteistyöhakuinen. Hänen esikoiskirjansakin on kolmen miehen yhteisjulkaisu: runoteoksessa Tästä kaupungista ovat mukana myös Timo Haajanen ja Esko Jämsén. Lyyrikkona Särkkä on visualisoija, jonka runoissa elämykset ja muistot sitoutuvat paikkoihin. Jyväskylän tunnistaa helposti miljööksi myös kokoelmassa Kaupunki nousee maisemasta.

Poiskatsova sisältää tiiviitä runoja, joissa kuolema, menetys ja pettymys itseen synnyttävät eksistentiaalista pohdintaa, välähdyksellisiä muistoja, sähähdyksiä ja itseanalyysia. Kokoelman Nyt olet hiljaa runoissa ollaan koko ajan matkalla jonnekin. Sisilia, Häme ja Tenojoki ovat ympäristöinä suurten asioiden miettimiselle: ”Epäusko / kulkee mukana / kuten tavara, mutta / ei hupene.”

Matkakirjassa Taormina rakastettuni on julkaistu muun aineksen ohella Särkän runoja ja valokuvia. Jättiläinen ja minä on matkakirja Firenzestä.

Novellikokoelmassa Naisten talo liikutaan painotalon maailmassa; rahan, viinan ja kovenevan työelämän kurimus myllyttävät ihmistä. Ota tai jätä ja Ei paluuta ovat dekkareita, joissa raha ja rikos imaisevat ihmisen luineen lihoineen.

Poikaveljet valottaa kolmen taiteilijan elinikäistä ystävyyttä ja heidän elämäänsä Jyväskylässä: kirjailijan isä Matti Särkkä, Frans Ojanen ja Yrjö Saarinen viettävät aikaansa usein Tourujoen maisemissa milloin taidetta tehden, milloin ryypäten ja keskustellen, eikä rahaa ole koskaan liikaa. Ajan muoto on romaani kirjailijasta, joka tekee vaelluksillaan muistiinpanoja ajasta ja sen ilmiöistä.

Komediassa Michelangelo Buonnaroti ja hänen paavinsa esiintyvät Michelangelo, hänen kilpailijansa Donato Bramante ja mesenaatti paavi Julius II. Värikäs renessanssi juonitteluineen ja valtapeleineen on näytelmässä kokonainen maailma, jossa runsaskaan nauru ei peitä alleen pelin kovuutta.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Matkakertomukset
Taormina rakastettuni: matkakertomus. Enostone 2001
Jättiläinen ja minä. Firenze puolessa päivässä. Enostone 2004


Komedia
Michelangelo Buonarroti ja hänen paavinsa. Enostone 2005


Muu tuotanto
Kevyt alasin. Tekstit ja toimitus. Kuvat Asko Salminen. Enostone 2000
Sanoja päin: seitsemän kirjoittajaa. Toimitustyö. Enostone 2005

Runoja on julkaistu ainakin kokoomateoksessa Pojat lennättävät runon leijaa 1997 ja joissakin lehdissä, kuten Jyväskylän ylioppilaslehdessä 60-luvulla.

Tekstinäyte

Ote romaanista Poikaveljet:

-------

Matti

Paul on muuttanut kaverikseni Centraliin. Jaamme kustannukset puoliksi. Pusalta perimäni huone on riittävän suuri, se on L-kirjaimen muotoinen. Minun sänkyni on lyhyemmän sakaran puolella ikkunan alla, Paulin sänky oven vieressä. Tulemme juttuun oikein hyvin. Pidämme yhteisiä piirustussessioita melkein päivittäin. Suzanne on suostunut malliksemme. Hän riisuuntuu auliisti, ei suostu ottamaan vähiä frangejamme palkkioksi. Päin vastoin, hänellä on aina jotain tuomista kuten viiniä ja hedelmiä. Hän on ihme.
Olen keskittynyt ääriviivapiirustukseen, en tavoittele muotoa vaan rytmiä, viivojen suhteita toisiinsa. Hieman Matissen tapaan. Paul on toista maata, hän keskittyy näköisyyteen ja onnistuukin kohtalaisesti. Vertaillessamme piirustuksiamme syntyy jupinaa puolesta ja vastaan. Annamme Suzannen ratkaista. Hän pukee minun pikkutakkini ylleen ja painaa hatun päähänsä, istuu tuolissa pyllysillään ja katsoo mietteliäänä lattialle levitettyjä kuvia. Hän nousee, kerää kuvia kasaan, jättää kolme kuvaa lattialle, yhden Paulin, kaksi minun. Sitten hän pukeutuu omiin vaatteisiinsa ja lähtee. Me jäämme äimistelemään.
Olen kävellyt koko päivän museosta toiseen. Päästyäni takaisin hotelliin väsymys iskee totaalisesti portaissa. Hädin tuskin jaksan nousta neljänteen kerrokseen. Nälkä. Paul ei ole kotona, mutta minulle on tullut postia. Elliltä paksu kirje sekä neljä numeroa kaksi viikkoa vanhoja Työn Voima-lehtiä. Avaan Ellin kirjekuoren ja vedän sisällön ulos. Kuori on topattu sanomalehtileikkeillä, leikkeiden välistä solahtaa pöydälle kaksi lakanan kokoista kymmenentuhannen frangin seteliä. Ellin kirje on lyhyt. Hän ilmoittaa lapsien voivan hyvin, paitsi että Pikku-Matin koulu ei suju, istuu tuntitolkulla käsi poskella. Mitä lie miettii?
Frangit ovat arvoitus. Tottakai tiedän Ellin olevan mestari hamstraamisen taidoissa. Mutta frangit, niitä ei Suomesta hevin saa. Oliko Nope Heinosella, Yrjön mesenaatilla, osuutta asiassa? Mahdollisesti. Joka tapauksessa Nopen sisko Lyyli oli napannut Ellin A. Fredriksonilta lakkeja onkaamasta Are Oy:n puhelinvaihteen hoitajaksi ja sen jälkeen valaisinmyyjäksi. Nopen lonkerot ovat monet. Kuka niistä ottaa selvää.
Työn Voimia en jaksa lukea. Heittäydyn sänkyyn vaatteet päällä. En voi lähteä Moloniin ennen kuin Suzanne on tuonut pyykkini, jonka pesijättäreksi hän tarjoutui toissapäivänä. Suzannen huolenpito on käsittämätön juttu. Se on järkevästi ajatellen järjetöntä. Sen ymmärtäisi paremmin jos olisimme rakastavaisia. Välillämme vallitseva ystävyyskin on jotain sellaista mitä en ymmärrä. Voivatko nainen ja mies olla ylipäätään pelkkiä ystäviä?
Myönnettävä on, että Suzanne on vetävä namikka ja häntä on ilo katsella, ilo piirtää. Hänen kanssaan on hieno kulkea Pariisin katuja, koluta museoissa ja kahviloissa. Hänelle kaikki on selvää, hän tuntee paikat ja kulkee niissä kuin kotonaan. Hänen työstään emme puhu. Eipä silti, että osaisin siitä puhuakaan. Kielivaikeudet ovat jatkuva riesani, vaikka täytyy sanoa että olen kehittynyt valtavasti.
Äkillisessä tarmonpuuskassa leikkaan lumppukartongista kolme postikorttia, vetäisen jokaiseen samantapaisen katumaiseman, liimaan postimerkit takapuolelle ja kirjoitan osoitteet: Feliksen ja Yrjön kortteihin panen tervehdyksen suuresta maailmasta, Elliä kiitän rahasta ja ilmaisen kaipaukseni.
Vien kortit alakertaan, madamelle. Hän tutkii niitä hetken ja sanoo: oh, miten kauniita! Hän sanoo hoitavansa kortit postiin samalla kun käy kaupassa.
Olen tietysti mielissäni, mutta minua jäytävät kotiasiat, Ellin ja lasten toimeentulo. Yhtäkkiä mikään ei ole reilassa. Kun kiipeän takaisin ylös purskahdan pohjattoman itsesäälin vallassa itkuun. Näen itseni jotenkin sivusta. Häpeä nousee päällimmäiseksi. Vannon meneväni töihin, jos töitä on, kun rantaudun Jyväskylään. Keiturin Lassi tai Pynnösen Aarne järjestävät varmasti. Otan oman muurin ja mestaroin sen itse. Sikäli kun Jyväskylässä mitään rakennetaan.
- Sano Matti mitä on taide, Paul tokaisee ja rojahtaa samantien sänkyynsä märkä takki päällään.
En ehdi edes ajatella hänen kysymystään kun hän on jo unessa. Niin, mitähän se taide mahtaa olla? Onko ylipäätänsä tärkeää pohtia kysymystä, joka on niin iso, ettei se sanalla selviä?
Minulla on helkkarin kova nälkä. Alan järsiä pari päivää pöydällä kuivunutta leipää. Ei tahdo onnistua. Liotan leipäpaloja viinilasissa. Eivät ole mitään herkkupaloja, mutta menettelevät paremman puutteessa. Paul alkaa konsertoida kuorsaten. Yhtä hermoille käyvää kuin Wagnerin "Mestarilaulajien" meteli. En voi lähteä lipettiin koska Suzanne ei ole vielä tullut. Ei puhtaita sukkia, ei paitaa. Kunpa pääsisin Bäckströmille saunaan.
Menen kuitenkin ulos pelkkä berberi päälläni. En kestä Paulin kuorsauksen aiheuttamaa resonanssia. Omituinen ilmiö. Alkaa heti ensimmäisestä kuorsauksen vedosta, laskeutuu sängynjalkaa pitkin lattialle, nousee minun sänkyyni ja täristää hereille. Ja taatusti ajaa kadulle. Voi olla että minäkin kuorsaan, mutta en ole kuullut kenenkään vielä valittavan.
Kävelen Mainea alas, ohitan Molonin, en edes vilkaise sisään vaikka Suzanne saattaisi olla siellä. Kävelen kilometrin verran ja käännyn takaisin. Alkaa sataa. Palelee helvetisti. Menen takaisin Centraliin. Paul kuorsaa yhä. Heittäydyn berberi päällä sänkyyni ja ajattelen Turtiaisen Arskan neuvoa miten menetellä ettei menetä hermojaan: Kunnon sotamies Svejk ajatteli esimiehensä sättiessä häntä siaksi tai joksikin muuksi eläimeksi, että sataa. Sama se on kuorsauksen kanssa, ajattelen että sataa ropistelee.

-------