Kivelä, Mika

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset
runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Mika Kivelä on suomalaisen runokentän ikuinen kauhukakara. Kivelän runot ovat kuvia likaisesta betonikämpästä. Pulp-henkistä ironiaa kylvävät pimeänpuoleista maailmaa kuvaavat tarinat kasvavat livekeikoilla ketään kumartelemattomiksi synkiksi säkeiksi. Kirjailijantyön ohella Kivelä on Turun TVO-klubilla järjestetyn Runo & Rock -tapahtuman organisaattori.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runoja lehdissä ja netissä
Nuori voima, Tuli & Savu, www.unikankare.net, www.arsnet.net


Esiintymisiä
Down by the Laiturissa, Turun Runoviikoilla, Volter Kilpi -päivillä, Turun kirjamessuilla, runoklubeissa ja -tapahtumissa.

Tekstinäyte

NÄILLÄ KULMILLA

majailee hulluja,
joihin törmätessä
saa vatsansa kipeäksi

nauramalla
tai
yskimällä verta.



NAISENI

piti suunsa
kuunteli
kun puhuin

avasi olueni pyytämättä
silitti paitani
prässäsi housuni

ei kysellyt
menemisiäni
tulemisiani
tekemisiäni

porasi ysimillisen
reiän lapaluitteni väliin.



MÖKKI

Kuolinpesän kamoista
löytyi ruostunut Luger
ja laatikollinen patruunoita.

Äijä sitoi puuhun.
Veteli remmillä
pitkin persposkia.
Kännissä horisi rintamamuistoja
kerskuen ryssien tappamisella.
Öisin huusi unissaan
vanhoja kauhuja.

Ammuin lippaan toisensa perään
kaljatölkkeihin.
Puun olin kaatanut
aikoja sitten.

Täältä ei saanut katiskaan kuin särkiä.
Heitin niin kauas kuin kantoi.
Upposi sihahtaen
samaan paikkaan
kuin äijä kuusi kuukautta sitten.

Kokoelmasta Hirttosilmukan läpi



PAIKAT TUKOSSA

Nousin kuudelta aamujunaan.
Isännöitsijä toimitti
putkimiehen kämppääni.
Matkustin itään.
Ei huvittanut
nähdä röörireiskan ilmettä
tuntemattoman vasemman jalan pohkeen
löydyttyä pöntön mutkasta.



KUN KIRJOITAT RUNOJA

ei kukaan huutele perääsi.
Pitkin nurkkia antavat tallata.
Hattu kourassa, silmät salamoiden.

Odottavat ja kuuntelevat.
Eivät kysy.
Uskovat ja luulevat.
Anna niille ikoninsa.

Syöt kalapuikkoja, juot piimää.
Se on taidetta.
Vedät pääsi täyteen, sammut nurkkapöytään.
Edelleen taidetta.
Puhut outoja tai olet oudon hiljaa.
Sama juttu.
Elät kuin iho.
Orvaskesi.

Kuolemasi jälkeen
hymisevät sen olleen odotettavissa.
Lainaavat ja ostavat raapustuksesi loppuun.
Nostavat kirjahyllyyn
Aleksis Kiven ja vihkiraamatun väliin.

Soittavat Elviira-tädillesi Mänttään.
Kyselevät lapsuudestasi,
leikkimajastasi männyn latvassa.
Tulevat haudallesi
suu täynnä ksylitolia.
Repivät ruohotuppoja
ja tunkevat taskuihinsa.

Kokoelmasta Sääriluut ristissä