Okkonen, Onni

Onni Okkonen kirjoitti maailmantaiteesta suurelle yleisölle ja yritti samalla löytää itsenäistyneelle Suomelle kulttuurisen paikan ja identiteetin Euroopasta. Okkonen oli Suomen 1920- ja 1930-luvun taide-elämän voimakkaimpia vaikuttajia sekä makua määräävänä taidekriitikkona että päätöksentekijänä taide- ja kulttuuriorganisaatioissa.

(Kansallisbiografia)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Aili Koskia: novelleja, 1909
Melozzo da Forli und seine Schule, 1910 (väitöskirja)
Hyperborean poika: runoja, 1911
Renessanssin maalaus, 1912
Taiteen alku, 1916
Rembrandt, 1919 (uusittu painos 1957)
Raida ja Jagmort : kertova runoelma Perman häviön ajalta, 1919

Jälleennäkeminen : runoja, 1921
Italian taidekaupunkeja, 1925
Väinö Aaltonen, 1926 (uusittu painos 1944)
Juho Rissanen, 1927
L'art finlandais aux XIXe et XXe siècles, 1932 (2. painos 1939)
Rafael, 1933
Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-taidetta, 1935
Antiikin taide, 1936
Akseli Gallen-Kallelan taidetta, 1936
Keskiajan taide, 1941
Sigrid Juseliuksen mausoleumi, 1941
Die Finnische Kunst, 1943
Suomen taidegrafiikka, 1945
Suomen taiteen historia I - II, 1945
Renessanssin taide, 1947
Gallen-Kallela: elämä ja taide, 1949
Taiteen uudestisyntyminen, 1952
Egyptin taide, 1953
Keski-Euroopan taide 1400 - 1500-luvulle, 1956
Rembrandt, 1957
Kiinan taide, 1958

Tekstinäyte

Aurinko oli juuri noussut ja paistoi himmeästi elokuisen hienon sumuharson takaa. Järven toisella puolen oli vedessä hieno valkea viiva, välillä oli taas harmaansinistä vedenväriä, mutta likempänä saarien välissä välkkyi selkä kuin hopea auringonpaisteessa. Ihmiset laivan kannella olivat kyllä vähän unisia vielä, mutta kaunis auringonnousu oli houkutellut kuitenkin useimmat ylös. Nuoret neidit kavaljeereineen huudahtelivat hurmaantuneina kuvaillen toisilleen uusia kauniita puolia kauniissa maisemassa. Joku mukana oleva taiteilija tarttui innostuneena pensseliin kiinnittääkseen kankaalle ihanan silmänräpäyksen.

Eräs matkustajista ei näyttänyt välittävän erityisesti auringonnoususta. Kuitenkin kiinnitti hän laivalla kaikkein enimmän huomiota puoleensa. Kenties hän juuri sen vuoksi ei ottanut osaa toisten innostukseen. Mies oli kookas ja komea, Vihertävänharmaa metsästyspuku, englantilaismallinen lippalakki ja sirot metsästyssaappaat antoivat hänelle englantilaisen herran leiman. Sileiksi ajellut, varmasti valetut poskipielet lisäsivät vaikutusta. Sierainten kohoaminen ja suun piirteet ilmoittivat pitkää henkistä kehityskulkua. Harmaansinisistä silmistä paistoi esiin tavaton rauhallisuus, mutta myös suuri välinpitämättömyys.

[Aili Koskia. Otava 1909, s. 41-42]