Hirvilammi, Teemu

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Lukukeskus

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Teemu Hirvilammia (s. 1955) luonnehditaan ehtimiseen “Suomen viimeiseksi boheemirunoilijaksi” tai “eläväksi legendaksi”. Pitkään runoilijanuraan on mahtunut lukuisia teoksia, kolme kustantajaa, omakustanteen katukaupustelua, ulkomaanoleskeluja, ulkolyyristä aktivismia ja estradiesiintymisiä. Sipoolaistunut helsinkiläisrunoilija yhdistetään nykyään yhä useammin Turun runoliikkeeseen.

Runoutensa lähtökohdista romanttinen fennougri on kertonut seuraavaa:

“Runous kertoo tarkemmin mitä olen ja mitä teen kuin se, että valehtelisin tässä jotain. Voin kirjoittaa vaikka junassa matkalla Turusta Helsinkiin, mutta mulla ei ole mitään työhuonetta. Kerään sieniä ja mulla tulee jokin juttu mieleen. Luin aika mielettömästi ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tosissani. Mähän luin suurin piirtein koko Vallilan sivukirjaston runo-osaston. Lintsasin koulusta ja ilmoitin opettajalle suoraan, että jos haluat löytää mut, olen Vallilan sivukirjastossa lukemassa. Kun kirjoitan itse, luen aika vähän muuta tekstiä. Lukemisesta saa aina virikkeitä, ja sitten joutuu aina huomaamaan, että hei, mähän kirjoitan ihan kuin Pentti Saarikoski, Saaritsa tai Melleri. Lukemastaan saa aina jotain. Se ei ole yhden suhde yhteen, mutta… ”

Lukukeskus

---


Teemu Hirvilammia (s. 1955, Helsinki) on luonnehdittu Suomen viimeiseksi boheemirunoilijaksi. Hän on romantikko, fennougri ja lempeä anarkisti, jolta on ilmestynyt jo 15 runokokoelmaa. (Luonnehdinta Sammakon sivuilla).

Tekstinäyte

Päivisin haluan istua pimeällä seinustalla/
tuntematta ketään.//

Yöllä valuu kuola suustani,/
odotan sinua Ladan tuulilasin takana.//

Liikun hiljaa öisessä hangessa./
Sirkukset pyyhkivät ilmeettöminä norsun paskaa./
Kuljen sielunne lävitse musta hattu päässä./
Näette minut televisiosta – ripustan punaisia/
palloja joulukuuseen.


(Teoksesta Tiikeri joen rannalla, Sammakko 2004)