Haakana, Veikko
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Tuula Lampela
Elämäkertatietoa
Vanhemmat:
Olli ja Saima (os. Köhler) Haakana
Opinnot:
ylioppilas, kansakoulunopettaja
Palkinnot:
Nuorten Kirja ry:n II palkinto (Luolamiehen pojat)
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1970 (Kivinen biisoni)
Tauno Karilas -palkinto (Suomen Nuorisokirjailijain palkinto) 1970 (Kivinen biisoni)
Veikko Olavi Haakana s. 21.08.1923, Parikkala, k. 29.7.2018, Sodankylä. Kirjailija. Naimisissa kirjailija Anna-Liisa Haakanan kanssa. Veikko Haakana kävi ylioppilaaksi päästyään Rauman seminaarin ja toimi vuodesta 1960 lähtien opettajana – ensin Rovaniemen maalaiskunnassa ja sitten parikymmentä vuotta Sodankylässä.
Haakana alkoi 1950-luvulla julkaista nuorten seikkailukirjoja. Myöhemmin mukaan tulivat eräkirjat, runoteokset sekä proosa- ja sotakirjat. Veikko Haakanan mielestä hänen pääteoksensa on Kivinen biisoni (1969), josta hän sai sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Tauno Karilaan palkinnon.
Kivinen biisoni kertoo Espanjan luolamaalausten synnystä, esihistoriallisten ihmisten elämästä ja tavoista. Romaanin päähenkilönä ovat kalliomaalauksia tekevä Picas ja hänen rujo apulaisensa. Heimon painostuksesta he joutuvat lähtemään pakomatkalle, joka kuitenkin keskeytyy Picaksen maalattua ihmisenkuvia. Heimo näet olettaa, että se, joka piirtää toisen ihmisen kuvan, omistaa myös tämän sielun. Niinpä se joutuu kutsumaan Picaksen apulaisineen takaisin.
Veikko Haakanan mielestä hänen teostensa teemat jakaantuivat siten, että nuorisokirjoissa tarkastellaan ihmiskunnan varhaisia vaiheita, runokirjoissa luontoa ja ihmissuhteita ja eräkirjoissa luontoa ja sen suojelua. Muutamissa kirjoissa käsitellään myös kansanperinnettä.
Haakana kirjoitti teostensa lisäksi paljon artikkeleita eri lehtiin sekä pakinoi monta vuotta eri sanomalehdissä. Hän toimi lisäksi aktiivisesti pohjoisen kirjailijayhdistyksissä ja koko Suomea kattavissa kirjailijaelimissä.
Veikko Haakana oli myös kiinnostunut erämaiden ihmisistä ja jo ennen Lappiin muuttoaan hän aloitti kveenien, Ruijan rannikon suomalaisten, haastattelut. Hän haastatteli myös vanhoja Lapin erämiehiä ja monia muita. Nämä aineistot on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.
Olli ja Saima (os. Köhler) Haakana
Opinnot:
ylioppilas, kansakoulunopettaja
Palkinnot:
Nuorten Kirja ry:n II palkinto (Luolamiehen pojat)
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1970 (Kivinen biisoni)
Tauno Karilas -palkinto (Suomen Nuorisokirjailijain palkinto) 1970 (Kivinen biisoni)
Veikko Olavi Haakana s. 21.08.1923, Parikkala, k. 29.7.2018, Sodankylä. Kirjailija. Naimisissa kirjailija Anna-Liisa Haakanan kanssa. Veikko Haakana kävi ylioppilaaksi päästyään Rauman seminaarin ja toimi vuodesta 1960 lähtien opettajana – ensin Rovaniemen maalaiskunnassa ja sitten parikymmentä vuotta Sodankylässä.
Haakana alkoi 1950-luvulla julkaista nuorten seikkailukirjoja. Myöhemmin mukaan tulivat eräkirjat, runoteokset sekä proosa- ja sotakirjat. Veikko Haakanan mielestä hänen pääteoksensa on Kivinen biisoni (1969), josta hän sai sekä Valtion kirjallisuuspalkinnon että Tauno Karilaan palkinnon.
Kivinen biisoni kertoo Espanjan luolamaalausten synnystä, esihistoriallisten ihmisten elämästä ja tavoista. Romaanin päähenkilönä ovat kalliomaalauksia tekevä Picas ja hänen rujo apulaisensa. Heimon painostuksesta he joutuvat lähtemään pakomatkalle, joka kuitenkin keskeytyy Picaksen maalattua ihmisenkuvia. Heimo näet olettaa, että se, joka piirtää toisen ihmisen kuvan, omistaa myös tämän sielun. Niinpä se joutuu kutsumaan Picaksen apulaisineen takaisin.
Veikko Haakanan mielestä hänen teostensa teemat jakaantuivat siten, että nuorisokirjoissa tarkastellaan ihmiskunnan varhaisia vaiheita, runokirjoissa luontoa ja ihmissuhteita ja eräkirjoissa luontoa ja sen suojelua. Muutamissa kirjoissa käsitellään myös kansanperinnettä.
Haakana kirjoitti teostensa lisäksi paljon artikkeleita eri lehtiin sekä pakinoi monta vuotta eri sanomalehdissä. Hän toimi lisäksi aktiivisesti pohjoisen kirjailijayhdistyksissä ja koko Suomea kattavissa kirjailijaelimissä.
Veikko Haakana oli myös kiinnostunut erämaiden ihmisistä ja jo ennen Lappiin muuttoaan hän aloitti kveenien, Ruijan rannikon suomalaisten, haastattelut. Hän haastatteli myös vanhoja Lapin erämiehiä ja monia muita. Nämä aineistot on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
MUUTA TUOTANTOA:
Kautta "Kärsimysten kiven" / runo: Kurkijokelainen 33/1958 (16.8.1958).
Silta / kuunnelma (YLE - radioteatteri 1960).
Merensoutajia - Raportti Ruijasta / matkakirja (Karisto 1973).
Metsästys naakimalla / artikkeli: Hirvenmetsästäjän käsikirja (Otava 1981).
Inarilta itään, Paatsjoelta pohjoiseen (Karisto 1989). Teos käsittelee erämaaseutuja sekä Kessin hakkuusuunnitelmia 1980-luvulla.
Väylä - Älven - Le Fleuve (1995) : Kolmikielinen (suomi, ruotsi, ranska) taidekirja. Runot Veikko Haakana, kuvat taiteilija Maj-Siri Österling, semigrafit J. Villevieille. 60 numeroitua kappaletta.
Kautta "Kärsimysten kiven" / runo: Kurkijokelainen 33/1958 (16.8.1958).
Silta / kuunnelma (YLE - radioteatteri 1960).
Merensoutajia - Raportti Ruijasta / matkakirja (Karisto 1973).
Metsästys naakimalla / artikkeli: Hirvenmetsästäjän käsikirja (Otava 1981).
Inarilta itään, Paatsjoelta pohjoiseen (Karisto 1989). Teos käsittelee erämaaseutuja sekä Kessin hakkuusuunnitelmia 1980-luvulla.
Väylä - Älven - Le Fleuve (1995) : Kolmikielinen (suomi, ruotsi, ranska) taidekirja. Runot Veikko Haakana, kuvat taiteilija Maj-Siri Österling, semigrafit J. Villevieille. 60 numeroitua kappaletta.
Lähteitä ja viittauksia
Kuva: Tuula Lampela