Vaijärvi, Kari

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit
sarjakuva-albumit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit
sarjakuva-albumit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Junior Finlandian esiraadin puolustuspuhe 2002

Hyvät ystävät,
monistetussa virallisessa paperissa on paljon hyviä asioita. Lukekaa. Niinpä voimmekin puhua muusta.
Viimeisimmässä Gunilla Bergströmin kirjassa Mikko Mallikas ihmettelee. Olenko minä täällä, miksi minä olen tässä, kenen ilmaa hengitän ja leviänkö ja millä tavalla maailmaan?
Tehtävä olisi varmaan ollut helpompi Päivi Lipposelle, jos meillä olisi ollut vain yksi, oleelliset kysymykset tiivistävä ehdokas. Mikko Mallikkaassa on kuitenkin se huono puoli, että hän on ruotsalainen filosofi, jos hakkaakin meidän Esa Saarisemme ja Pekka Himasen.
Minusta sen tekee kuusikkommekin. He kaikki omalla tavallaan ihmettelevät, kysyvät ja vastaavatkin lapsen ja nuoren kysymyksiin olemassaolosta. He kaikki antavat myös loistavan vaihtoehdon Jaakon ongelmaan: ”Aloitin lukea kirjaa. Se oli väsyttävää. Minulle tuli hiki. Aioin tehdä lukemislakon, mutta äiti ei suostunut siihen.”
On ollut tapana näissä tilaisuuksissa huolestua lasten ja nuorten lukuinnostuksen taantumisesta.
No, Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan Aku Ankalla on 6 374 000 lukemistapahtumaa. Ja yliopistomme virallinen kielenhuolto on antanut lehdelle siunaavan puoltonsa – se on korkeatasoinen. Niinpä esimerkiksi vielä 25-44-vuotiaiden joukossa Aku Ankalla on edelleen eniten kontakteja.
Me seurasimme kuitenkin 8-vuotiaan Markun ohjeistusta: ”Sellainen kirja on tosi hyvä, joka saa sydämen hyppäämään kallelleen.” Tälle kuusikolle sydämemme varmasti teki melkoisen vuoristokäyrän.
Samalla kun kerromme enemmän tai vähemmän vapaamuotoisesti kuusikostamme, esittelen raatimme jäsenet.
Maarit Inbar on tunnettu graafikko, taiteilija ja kuvittaja sekä näyttelyguru, jonka ylöspanema mainio Totta kai? näyttely kotimaisen lastenkirjakuvituksen ääristä on juuri kiertämässä Oulussa.
Tuutikki Tolonen on Oulusta, lasten ja nuorten sanataidekasvattaja, Nukun Sanataidekoulun perustaja. Hän luovutti juuri valtion lastenkulttuuripalkintokruununsa hyvälle seuraajalle eli kirjailija, kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä Riitta Uusitalolle. Tuutikki on myös intohimoinen lukija. Se on hyvä piirre Kalevan kriitikossakin.

Itse olen valtion lastenkulttuuripalkintomallia 1992, mutta vakuuttavampaa oli päästä vähän aikaa sitten Haluaisitko miljonääriksi-ohjelman nelikenttään Lehtolaisen, Tervon ja Mäen seuraan, tosin vääräksi dekkarikirjailijavaihtoehdoksi. Mutta kysymys oli sentään 10 000 eurosta.
26 000 eurosta kamppailee myös mielenkiintoinen parivaljakko.
Olen pitkään ihaillut professori Kai Laitisen kirjailijatyyliä ja esseistiikkaa ja aikoinaan siksikin lueskellut hänen intohimonsa kohdetta, Aino Kallasta, viimeksi Aino Kallaksen mestarivuodet. Mutta vasta nyt tuo maailma todella aukeni saadessani käsiini Raili Mikkasen Ei ole minulle suvannot! -elämänkerran Ainon lapsuus- ja nuoruusvuosista. Kirjailija on käyttänyt kaikkitietävän luojan oikeutta sijoittamalla – niin luulen! – itsensä ovelasti Ainoa hoitavaksi ja tarkkailevaksi Liisaksi, joka toisaalta ihailee, mutta toisaalta osaa olla myös joskus kiusallisenkin kriittinen. Koska Kai Laitinen on sanonut, että jopa Ainon siskon Aunen – jonka hän on henkilökohtaisesti tavannut – äänenpainot ovat hämmästyttävän samanlaiset, niin Ei ole minulle suvannot! täyttänee myös yliopistollisen arvosanan edellytykset.
Muistan aina, kun eräs yläasteen oppilas vastasi kysyttäessä mitä äidinkieli on silmäkulmat rypyssä: Äidinkielessä kerrotaan, mistä Agricola tuli ja minne se meni. Sivumennen sanoen meillä on vielä Agricolan 6000 sanasta käytössä yli 70 prosenttia – eli varsin moneen 160 kirjaimen tekstiviestiin. Seita Parkkola ja Niina Repo kertovat omalla tavallaan, minne se Agricola on mennyt. Ruttolinnasta on moneksi, 507 sivua tiukkaa, mukaansa tempovaa dekkaria tai roolipeliä tai elämysnäyttämöä tai nuoren itsenäistymisen tuskaa ja auvoa. Ja vielä 10 sivua tyhjiä sivuja, joihin muuten kirjastossani on jo kirjoiteltu kaikenlaisia kommentteja: ”Ruton hyvä pläjäys!” Agricola on lisäksi kiirehtinyt verkkoon, missä ruttolinnaa voi mielenkiintoisesti lähestyä niin lisätietojen kuin omien kommenttien kera kovin kuvaavalla osoitteella: www.uneksia.com.
Hyvät ystävät, kadehdin ja en kadehdi Päivi Lipposen urakkaa. Se on rankka, mutta voin vannoa, että myös antoisa. Taustalla on myös tietoisuus tämän vuoden tuotannon luettuaan, että meillä on sellainen tekijäkaarti, johon voi luottaa, joka tulee yllättämään meidät yhä uudestaan, iloisesti ja vaativasti. Tuossa monistetussa tekstissä on piikki valtiovallalle ja päättäjille, jotka suuressa viisaudessaan vähensivät äidinkielen mahdollisuuksia lukiossa, ja jäljet näkyvät. Heillekin sanottakoon Leena Krohnin viisain sanoin: ”Mielikuvituksen tärkeys, se on vaihtoehtojen näkemistä, vertailemista, ennakointia… hengissä pysymistä. Kirjoittaminen on todellisuuskuvan jatkuvaa täsmentämistä, testaamista ja kyseenalaistamista. Mutta niin on lukeminenkin, kun luen, saan aina hämmästyä: tällainenkin maailma on siis olemassa. Ei ole aina sanottu, että lukija löytää vastauksia kysymyksiinsä, mutta hän löytää uusia kysymyksiä; se on tärkeää.”

Elämäkertatietoa

Vuonna 1943 syntynyt espoolainen kirjailija ja kirjastonhoitaja Kari Vaijärvi tunnetaan tuotteliaana lasten- ja nuortenkirjailijana. Hän on lisäksi kirjoittanut runsaasti sarjakuvia, oppikirjoja, lastenkirjallisuutta ja kirjastoa käsitteleviä teoksia.

Lukukeskus

---

Toimet:
Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerön päätoimittaja

Opinnot:
Mainoshoitajan tutkinto
Huk, kirjastonhoitaja

Palkinnot:
Jaettu 2.palkinto Tammen nuortenkirjakilpailussa 1970 kirjasta Broidi tekee ryöstön
Valtion kirjallisuuspalkinto 1974 kirjasta Jeppe ja salaisuus
Valtion taiteilija-apuraha, 1-vuotinen 1976
Jalmari Finne -palkinto 1976
Plättä-palkinto 1976 kirjasta Museoryöstö
Arvid Lydecken -palkinto 1977 kirjasta Jeppe keksii jännärin
Kansainvälisen lukutaidon päivän palkinto 1982
Espoon kaupungin taidepalkinto 1990
Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1992
Suomen Arvostelijain liiton tunnustuspalkinto 2001
Vuoden selväsanainen 2006

Harrastukset:
jalkapallo, jazz

Makuasioita:
Makuasioita? Jotain uutta? Jotain kaikille aisteille?

Erilaiset eri taidemuotoja yhdistelevät happeningit, performanssit ja yhteisesiintymiset ovat olleet viime vuosien rajoja rikkovia suuntauksia. Sitä oudompaa on, ettei runouden/tekstien ja kuvataiteen yhdistelmiä ole ollut Suomessa oikeastaan lainkaan. Johan sanapari "kielikuva" ja "kuvakieli" kertoo, kuinka 1äheisestä yhteydestä on kyse. Yksittäisissä taideteoksissa on voitu käyttää tehokeinona esim. kirjoitusta ja toisaalta runojen kuvituksissa on ollut satunnaisesti esimerkiksi kalligrafisia elementtejä.

Mielikuvia luovat niin runot kuin kuvatkin. Kun yhdistetään runo ja kuva, syntyy uusia mielikuvia. Ehkä kuvaa tai runoa syvempiä?
Yhteistyö taiteilija Kari Ripatin kanssa on konkreettisesti avannut minulle uusia ikkunoita uudenlaisiin maisemiin. Hänen kanssaan on nyt käyty useita vuosia jatkuvasti muuntautuvaa sanan ja kuvan dialogia laajalla rintamalla. Sen taustalla on kevättalvella 2004 syntynyt idea poikkitaiteellisen runo-grafiikkasarjan tekemisestä kirjailijan ja taiteilijan kesken. Osa töistä on syntynyt siten, että tein tekstin valmiiseen graafiseen kuvaan, osa siten, että taiteilija on tehnyt kuvan runosta. Pyrkimyksenä kummallakin on, ettei teksti ole grafiikan kuvateksti eikä grafiikka tekstin kuvitus. On annettu tekstin ja kuvantekijälle mahdollisuus omaan tulkintaan - samoin katsojille, joiden reaktioita onkin ollut mielenkiintoista kaivaa esiin. Kumpi tulee ensin, sana vai kuva? Miten ne vaikuttavat toisiinsa?
Kummallekin tekijälle näyttelyn luominen on ollut seikkailu alitajunnan ja unimaailman innostavassa viidakossa. Työ on ollut haaste, mutta itse tekeminen valtavan palkitsevaa. Tekijät kokevat saaneensa aikaan jotain uutta. ”Runoissa on sellaisia kielikuvia, jotka pakottamatta muuttuvat taiteilijalla silminnähtäviksi kuviksi. Runot eivät ole sanoja vaan tunnelmia, kielikuvien mielikuvia. En ole halunnut selittää tekstejä kuvillani, vaan yrittänyt luoda kuvalla tekstiin kolmannen ulottuvuuden, kuvan katselijan oman tulkinnan. Jos se on elämys, on työmme palkittu.” sanoo Ripatin Kari, joka käyttää värituubeinaan luonnosta makrotasolla otettuja digitaalikuvia ja "maalaa" niillä kuvia tietokoneella. Tekijä kutsuu tekniikkaansa digigrafiaksi. "Kuvani eivät ole valokuvia vaan mielikuvia, osin abstrakteja, osin käsitteellisiä. Tietokone ei tee mitään puolestani, vaan se vain korvaa vanhat perinteelliset välineeni. Haluan, että oma käsialani näkyy töistäni - tietokone ei saa valtaa kuvissani", kertoo Kari Ripatti, jolta odotettiin 60-luvun ”ihmelapsena” suuria. Hän kävi 16-19-vuotiaana Suomen Taideakatemian, mutta odotuspaineet ja kova itsekritiikki aiheuttivat vuosikymmeniä kestäneen hiljaisuuden. Nyt uuden taiteilijakauden aikana on vajaan kolmen vuoden aikana syntynyt yli 1000 graafista teosta ja parikymmentä yksityisnäyttelyä.

Kokeilkaapa itse, miltä dialogi tuntuu: mukana on työesimerkkinä Dialogi 17. Sen myötä voi ajatella avattua kirjaa, mutta myös kuvan antamaa ja tekstin tukemaa tunnelmaa läheisyydestä, pian tapahtuvasta hetkestä. Vai miten sanat uppoavat kuvan liikkeeseen? Ja kun monta dialogia pannaan erilaisiin järjestyksiin, syntyy aina uusia kertomuksia, kuvatarinoita, joiden loppu voi yllättää.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Artikkeleita:

"Siivoa käytöstä taivastiellä" teoksessa Tieto kirjaksi (Kansanvalistusseura 2006)
"Apurahoituksen aarrekartat" teoksessa Hyvä kirja (Suomen tietokirjailijat 2006)
"Sekatyömiehen päiväkirjasta" teoksessa Luovuuden lähteillä : lasten- ja nuortenkirjalijat kertovat (BTJ 2010)

Kirjoitus "Raportti ihmemaasta" antologiassa Ryhmä 67 (Tammi 1967)

Näytelmiä:

Nukketeatterinäytelmäsovituksia: Hölmöläiset, Antti Puuhaara, Kaamea kummitustalo (Teatteri Hissunkissun); Kadonnut anakonda ja muita lastennäytelmiä (Cultura 2004)
Kylmä rauta viilentää, 1974
Hissihyppy, 1975

Sarjakuvien käsikirjoitus:

Jake 1: Tituksen polku ja muita seikkailuja. Kuvittaja Jukka Murtosaari. (Kustannus-Mäkelä 1987)
Jake 2: Valhallan portti ja muita seikkailuja. Kuvittaja Jukka Murtosaari. (Kustannus-Mäkelä 1988).
Anakondan arvoitus. Kuvittaja Martti Sirola. (Cultura 1991)

Tietokirja:

Aikamatkat ja rajamaat : retkiä lastenkulttuuriin, Tyyris Tyllerö 2/2008 (Cultura 2008)
Punaparran salaiset jutut (Maito ja terveys 1976)

Tekstinäyte

Viimeiset kaihtimen leikkaamat säteet/
keinuvat maalauksessa,/
missä puun talot heräävät eloon./
Menen oksalle, menen sisään./
En koputa./
Nuotion viimeiset hehkuvat silmät,/
pehmeä ihosi kipunoi.//

Häivytän ajan, karkotan matkan./
Annan kaipuun kasvaa,/
maustan sinut, muistan.

(Teoksesta Kuu Luminen, Cultura 2004)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2001.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Loivamaa, Ismo. Kirjastopalvelu, 1995.
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. II. Suomen kirjastoseura, 1975.
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 4 / toimittaneet Vuokko Blinnikka, Kari Vaijärvi. Suomen kirjastoseura, 1987.

Barn- och ungdomsförfattare i Finland. III. Finlands biblioteksförening, 1983.