Martikainen, Jarkko

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

kuva: Like

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Miksi kirjoittaa mitään, kun kaikki kirjoittamisen arvoinen on jossain muodossa jo summattu, ja vieläpä hyvin? Kyseinen lauseke on kirjoittamaan pakotetun ihmisen pelkojen suurin summa, ja sen voinee ylittää vain keskittymällä siihen, miten tärkeää kirjoittaminen on itselle – mitä kaikkea siitä saa, ja miten mielenkiintoisia haasteita se asettaa tekijänsä eteen työn edetessä. Ja silti: miksi ihmeessä?
Tuota kysymystä minäkin mietin ja aikani tuskailinkin, kunnes lakkasin pelkäämästä ja aloin hioa myös ´kaunokirjallisemmaksi´ kutsuttavaa tekstiä. Kyseisiä musiikista vapaita kokonaisuuksia on tähän mennessä julkaistu kaksi: novellikokoelma ”Pitkät piikit ja muita kertomuksia”, sekä runokirja ”9 teesiä.”
Kiertue-elämän, sävellystyön tai levynteon keskeen on hankalaa ja usein mahdotontakin sovittaa syventynyttä kirjan kirjoittamista, mutta toiveikas ja vakaa aikeeni on valmistaa lisää myös silkkoja sanoja sisältäviä julkaisuja.

Elämäkertatietoa

Jarkko Martikainen tunnetaan YUP:n keulakuvana, sooloartistina ja kirjailijana.

muut toimet: musiikkituotantotöitä, kolumnikirjoituksia, kuvitustöitä yms.

Opinnot: yo, videoalan medianomi

Palkinnot:
Emma -palkinto 2002 (Vuoden paras kappale; Surupuku: san. J.Martikainen, säv. Timo Rautiainen)

Harrastukset: muiden taiteiden tutkinta, eksyminen (luonnonoloissa)

MAKUASIOITA:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:

• Lapsuudessa – joka on varmastikin merkittävin aika vaikuttua – luin paljon Veikko Huovisen kirjallisuutta, innostavimpana novellikokoelmat Mikäpä tässä, Rasvamaksa ja Ronttosaurus. Jotain niistä on oletettavasti tarttunut hihaan omien tekemisteni riviväleihin.

• Toinen aktiivinen lukuvaihe oli yläaste- ja lukioikä, jolloin venäläinen kirjallisuus kiinnosti niin syvästi, että lainasin kirjastosta teoksia tekijänimiä vertailemalla; venäläinen tai itäblokkivetoinen nimi toimi usein lainaamisen perusteena, vaikkei toki synopsis- tai luonnehdintaluonteinen esittelytekstikään aivan yhdentekevä ollut. Yhtä kaikki, noina vuosina tuli kahlatuksi todellakin lavea otanta neuvostomateriaalia. Sittemmin kirjallinen makuni on ollut vähemmän rajattua, perusajatuksella ”hyvä kelpaa, oli sitten mitä hyvänsä.”

• Musiikkirakkauteni pohjaa punk-ilmaisuun. Ennen Sex Pistolsiin törmäämistäni en ollut mitenkään erityisesti vaikuttunut koko taiteenlajista, yhtyeet ja artistit soljuivat ohi tekemättä sen suurempaa vaikutusta. Never mind the bollocksin myötä tein syväsukelluksen punk- ja hardcoretaiteisiin enkä ole sittemmin palannut entiselleni.

• Etenkin Terveet kädet -joukkion Ääretön joulu -ep oli primitiivisyydessään ja samanaikaisessa iskevyydessään niin voimakas taide-elämys, etten taida osata merkitä mitään parempaa syytä sille miksi itsekin aloin puuhailla sävellys- ja sanoitusyrityksien kanssa. TK:n ”yksinkertainen on kaunista ja vieläpä teorian tasolla helppoa” -malli sai kitaraan tarttumisen tuntumaan helpommalta kuin rakenteellisesti vaikeampien ja välillisesti mahdottomia suoritteita välittävien, jäsennellympää musiikkia tekevien yhtyeiden tekemiset, kuten 10 -vuotiaana löytämäni Hassisen koneen tai Dead Kennedysin vastaavat.

• Niin kuin kirjallisuudessa, olen musiikin kotitutkijana ja intoilijana alkanut arvottaa musiikkia itseisarvona kohottuneeksi, genreistä piittaamatta. Joskin punkin selkeä sukulaistyyli, folk, on ollut viime vuosina innostavampia elämyksiä luovaa kuin vaikkapa jossain progressiivisessa ilmaisussa enää itselleni tarjolla on.

• Kuvataide on varhaisin innostukseni kohde: olen piirrellyt ja tehnyt yrityksiä kuvakollaaseiksi jo kouluikäisestä lähtien, ja ala-astevuosina piirsin viljalti sarjakuviakin. Onnistunut käsitetaide kiinnostaa näinä päivinä sarjakuvia tai esittävää taidemaalaamista enemmän, vaikken sellaista itse tee. Nykytaiteeksi kutsuttu abstraktimpi ilmaisu vain onnistuu parhaimmillaan herättelemään maailman uudelleennäkemistä paremmin kuin pyrkimykset todellisuutemme toistamiseen, koska yksi- tai kaksitasoisina kuvina ne eivät välttämättä kykene edes siihen, jolloin kokemuksen loppusummaksi jää vain esittävä kuva ilman väittämää tai arvoitusta, joita molempia maailma on kuitenkin eittämättä täynnään.

• Elokuvia kulutan harvakseltaan, mutta osaan kyllä antaa sellaisille arvoa, jos onnistun niiden ääreen hakeutumaan tai joutumaan.

• Muutamia suosikkiohjaajia on toki minullakin, elokuvien vähimmäiskuluttajalla. Heitä ovat mm. Luis Bunuel, Takeshi Kitano, Emir Kusturica, Rauni Mollberg, Charlie Chaplin, Aki Kaurismäki ja jokainen HongKongilaisen wuxia -elokuvailmaisun mestari.

Mieluisa paikka: maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Muusta maailmasta en tiedä kokemuksen perusteella paljoakaan, olen matkannut muualla maailmassa niin kovin vähän. Kotimaa on sen sijaan tullut sitäkin tutummaksi, ja koska en ole juurikaan ulkomaanmatkaillut, on mieluisin paikkani siitä päätellen Suomi ja sen sisällä kotimiljöö.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Historia on loputon virta kiehtovia ja kiinnostavia henkilöitä, samoin kuin eri aikakausissa eri puolilla maapalloa on teorian tasolla määrättömiin mielenkiintoisia ajanjaksoja, kukin ja mikin omasta erikoislaatuisesta syystään. Siksi en osaa laittaa sormeani kartalle ja johonkin rajattuun aikaan sen puitteissa, löytääkseni ikään kuin ”kiehtovimman” ajan. Kiehtova aika on nykyajassakin häilyvää; sattumanvaraista ja ohimenevää, joten sitä se on oletettavasti ollut aina aiemminkin.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Jarkko Martikainen on sanoittanut suurimman osan YUP-yhtyeen levyjen kappaleista:

Toppatakkeja ja Toledon terästä, 1994
Homo Sapiens, 1994
Yövieraat, 1996
Outo elämä, 1998
Normaalien maihinnousu, 1999
Huuda harkiten, 1999
Lauluja metsästä, 2001
Leppymättömät, 2003
Helppoa kuunneltavaa, 2004
Minä en tiedä mitään, 2005
Keppijumppaa, 2005
Vapauden kaupungit, 2008
Maailmannäyttely, 2008

Sooloalbumit:

Mierolainen, 2004
Rakkaus, 2006
Toivo, 2009

Nuottijulkaisut:

Helppoa soiteltavaa, 2004
Helppoa soiteltavaa II, 2005

Tekstinäyte

Itkuvirsikirjat


Nousiko noista
rauta-ajan rapakoista
vain ehtiäkseen
hautaan ennenaikaiseen
vanhoina syntyneet, vaikeat miehet?
Virsiä veisaa, vaeltaa
pois valoista…

Aamu alkaa tarmolla, kun kokoamme huolet –
vaikka päivä paistaa, löydät elon varjopuolet!
Kotoisaa on ikiyötä taivastella täällä,
kun Leino itkee repussa ja Kailas olkapäällä.

Niin naiset hakee puunaamaiset miehensä tuon tuosta
alas kattohirrestä tai ylös metsän suosta.
Ihmetellään, kuinka tähän tilaan ollaan jääty?
Selvää on vain se, että tämä ei hyvin pääty,

kun veli ostaa kirveen, minä aion hirteen,
turvaamme ikävään ja itkuvirteen.
Mutta ennen sitä pannaan paikat palasiksi.
Niin on tehty aina, vaikkei kukaan tiedä, miksi.

Näitä itkuvirsiä veisata taisin,
niiden varjoissa varttuen.
Vain itkuvirsiä veisata taisin,
koska muuta mä oppinut en.
Mikään muu ei nyt voi mua auttaa,
siispä vie minut valoon ja virteni maahan hautaa.

Niin, onpa olo kotoisa, kun itkuvirsiin hukkuu,
vähän syö ja liikaa juo ja tuskin koskaan nukkuu.
Sitten mennään hirteen taikka suoraan järven pohjaan.
Itkuvirsikirjan säkeet sinne meitä ohjaa.

Vaikka ajat muuttuu, itkuvirret säilyy.
Suomi –neidon lanteilla helapuukko päilyy…
hullusta Hangosta Petsamoon, läpi hurjan Lapuan
itkuvirren taitajat…
itkuvirren taitajat… kaipaavat apua.

Näitä itkuvirsiä veisata taisin…


Levyltä Mierolainen (2004)