Tapper, Harri
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Atena / Tommi Anttonen
Elämäkertatietoa
Kirjailijakuva
Harri Tapper on nykykirjallisuuden kärkeä, ja hänen romaaneista, novelleista, näytelmistä ja lyriikasta koostuva tuotantonsa on moneen kertaan palkittua. Tapper syntyi saarijärveläiseen pienviljelijäperheeseen, jonka muita poikia olivat kirjailija Marko Tapio, kuvanveistäjä Kain Tapper ja lavastaja Yrjö Tapper. Harri Tapper kertoo muistelmaromaaneissaan veljesten lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän on asunut Keski-Suomessa koko ikänsä lukuun ottamatta sotaväkiaikaansa.
Harri Tapper on prosaistina omaa luokkaansa. Hän on verraton tarinaniskijä, liioitteleva ja ilkikurinen kertoja ja nerokas kielen vivahteiden tuntija. Elämä on Tapperin tuotannossa näköistään, vaikka fantasia ja huumori ilkamoivat siinä parhaansa mukaan. Tapperin ilmaisu rikkoo rajoja. Hänellä on runokokoelmissa eeppisyyttä, proosassa lyyrisyyttä ja realismissa realismin ylittäviä aineksia, ja hänen muistelmaromaaninsa ovat kaunokirjallisia.
Tapperin teoksissa kiinnostus kohdistuu etenkin sukuun, historiaan ja luontoon. Hän rakastaa kieltä ja murretta ja niiden sävyjä. Tapperille ominainen proosavirke on kehittynyt vähitellen. Kirjailija kertoo, että sen lähtö on kotoa Saarijärveltä. Hän käsittää sen juontuvan murteesta ja kansan tavasta kertoa.
Kirjeessään vuodelta 2003 hän mainitsee: ”Ensimmäiset virkehahmotelmat ilmenevät teoksessa Tarinakaupunki, 1967, ja kohtalaisen valmis virke on kirjassa Hevoses on arvaamaton, 1989. Kunnossa se on vasta lapsuusmuistelmissani sekä sitten Pitkäsuisten suvussa, 2002. Virkkeen nujertamiseen on siis kulunut koko elämä.”
Tapper käyttää taitavasti Saarijärven murretta esimerkiksi novellikokoelmassa Hevone, naene ja kuu. Hän on kirjoittanut murteella sekä kertovat jaksot että henkilöiden vuorosanat. Alaotsikkokin kuuluu Kertomuksie.
Kirjallisuuden valtiopalkinnon Tapper sai romaanista Pitkäsuisten suku. Se kertoo Tapperien suvusta 1700-luvulta 1920-luvun loppuun, kirjailijan syntymään.
Unhola kyselee vanhusten osasta ja kuvaa tempoilevaa ja taitamatonta kuntapolitiikkaa ironisesti. Keisari ja kääpiöt on romaani Romanoveista sekä heidän sodistaan ja alamaisistaan.
Katriina Kajannes
Oikea nimi Harry Tapper, kirjailijanimi Harri Tapper.
Vanhemmat: pientilallinen Vihtori Tapper ja emäntä Aino Tapper
Opinnot:
Kansakoulun opettaja 1955
Kansalaiskoulun yleisaineiden opettaja 1966
Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Keski-Suomen Kirjailijat ry puheenjohtaja 1986 - 1987 ja 1989
Laukaan kulttuurilautakunnan puheenjohtaja 1970-luvulla
Laukaan kulttuurilautakunnan jäsen
Laukaan kirjastolautakunnan jäsen
Palkinnot:
Laukaan kulttuuripalkinto 1985
Keski-Suomen taidepalkinto 1991
Opetusministeriön Suomi-palkinto 1995
Keski-Suomen kulttuurirahaston Eila ja Jorma Tiaisen rahaston palkinto 1999
Saarijärven kaupungin palkinto 2000
Finlandia-palkintoehdokas 1998 ja 2002
Keski-Suomen kulttuurirahaston palkinto 2008
Mikael Agricola -mitali
Suomen maakuntakirjailijoiden Maakuntakirjailijat-mitali 2010
Keskuudessamme elävä Runeberg 2012
"Ensimmäinen kirjallinen työni oli kirja Kirkonrakentajaveljekset 1962. Minulla on taipumusta kielelliseen pohdintaan. Haluan ponnistella löytääkseni virkkeen, jolla asia toimitetaan. Haluan välittää rattoisuutta ja luottamusta. Keskisuomalaisuus näkyy tuotannossani. Lempikirjailijani ovat kielitaiturit Aleksis Kivi ja Maiju Lassila. Tärkeää on pysyä rauhallisena."
MAKUASIOITA:
Unohtumattomat ja vaikuttavata taide-elämykset:
Kirjat: Ensimmäinen lainakirjani kansakoulussa: Jänis Vemmelsäären seikkailut
Kuvataide: Se koulukuvaston kuva, jossa Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista . Kuva oli melkein aina näkyvillä yläluokan seinällä.
Musiikki: Isäni Vihtorin ilman säestystä laulamat laulut. Isä lauloi piirileikkilauluja, kansanlauluja, mustolaislauluja, työväenlauluja, jääkärin marssin ja iskelmiä. Isä lauloi aina.
Fiktiivinen samaistuskohde: Sven Duuva tietysti. Minullakin on taipumusta erehtyä oikeasta ja vasemmasta ja mielelläni hyökkäisin sillalle.
Historiallinen henkilö: Mathilda Wrede, 'vankien ystävä'.
Asia ja ilmiöt jotka ärsyttävät: Ei minua monet asiat ärsytä, mutta minua surettaa se, kun ruumilliset työt ovat kadonneet. Niissä oli rytinää. Niissä oli riemu. Suomen kansaa ei pelasta mikään muu kuin jalkapallopihojen rakenttaminen jokaiseen kortteliin.
Harri Tapper on nykykirjallisuuden kärkeä, ja hänen romaaneista, novelleista, näytelmistä ja lyriikasta koostuva tuotantonsa on moneen kertaan palkittua. Tapper syntyi saarijärveläiseen pienviljelijäperheeseen, jonka muita poikia olivat kirjailija Marko Tapio, kuvanveistäjä Kain Tapper ja lavastaja Yrjö Tapper. Harri Tapper kertoo muistelmaromaaneissaan veljesten lapsuudesta ja nuoruudesta. Hän on asunut Keski-Suomessa koko ikänsä lukuun ottamatta sotaväkiaikaansa.
Harri Tapper on prosaistina omaa luokkaansa. Hän on verraton tarinaniskijä, liioitteleva ja ilkikurinen kertoja ja nerokas kielen vivahteiden tuntija. Elämä on Tapperin tuotannossa näköistään, vaikka fantasia ja huumori ilkamoivat siinä parhaansa mukaan. Tapperin ilmaisu rikkoo rajoja. Hänellä on runokokoelmissa eeppisyyttä, proosassa lyyrisyyttä ja realismissa realismin ylittäviä aineksia, ja hänen muistelmaromaaninsa ovat kaunokirjallisia.
Tapperin teoksissa kiinnostus kohdistuu etenkin sukuun, historiaan ja luontoon. Hän rakastaa kieltä ja murretta ja niiden sävyjä. Tapperille ominainen proosavirke on kehittynyt vähitellen. Kirjailija kertoo, että sen lähtö on kotoa Saarijärveltä. Hän käsittää sen juontuvan murteesta ja kansan tavasta kertoa.
Kirjeessään vuodelta 2003 hän mainitsee: ”Ensimmäiset virkehahmotelmat ilmenevät teoksessa Tarinakaupunki, 1967, ja kohtalaisen valmis virke on kirjassa Hevoses on arvaamaton, 1989. Kunnossa se on vasta lapsuusmuistelmissani sekä sitten Pitkäsuisten suvussa, 2002. Virkkeen nujertamiseen on siis kulunut koko elämä.”
Tapper käyttää taitavasti Saarijärven murretta esimerkiksi novellikokoelmassa Hevone, naene ja kuu. Hän on kirjoittanut murteella sekä kertovat jaksot että henkilöiden vuorosanat. Alaotsikkokin kuuluu Kertomuksie.
Kirjallisuuden valtiopalkinnon Tapper sai romaanista Pitkäsuisten suku. Se kertoo Tapperien suvusta 1700-luvulta 1920-luvun loppuun, kirjailijan syntymään.
Unhola kyselee vanhusten osasta ja kuvaa tempoilevaa ja taitamatonta kuntapolitiikkaa ironisesti. Keisari ja kääpiöt on romaani Romanoveista sekä heidän sodistaan ja alamaisistaan.
Katriina Kajannes
Oikea nimi Harry Tapper, kirjailijanimi Harri Tapper.
Vanhemmat: pientilallinen Vihtori Tapper ja emäntä Aino Tapper
Opinnot:
Kansakoulun opettaja 1955
Kansalaiskoulun yleisaineiden opettaja 1966
Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Keski-Suomen Kirjailijat ry puheenjohtaja 1986 - 1987 ja 1989
Laukaan kulttuurilautakunnan puheenjohtaja 1970-luvulla
Laukaan kulttuurilautakunnan jäsen
Laukaan kirjastolautakunnan jäsen
Palkinnot:
Laukaan kulttuuripalkinto 1985
Keski-Suomen taidepalkinto 1991
Opetusministeriön Suomi-palkinto 1995
Keski-Suomen kulttuurirahaston Eila ja Jorma Tiaisen rahaston palkinto 1999
Saarijärven kaupungin palkinto 2000
Finlandia-palkintoehdokas 1998 ja 2002
Keski-Suomen kulttuurirahaston palkinto 2008
Mikael Agricola -mitali
Suomen maakuntakirjailijoiden Maakuntakirjailijat-mitali 2010
Keskuudessamme elävä Runeberg 2012
"Ensimmäinen kirjallinen työni oli kirja Kirkonrakentajaveljekset 1962. Minulla on taipumusta kielelliseen pohdintaan. Haluan ponnistella löytääkseni virkkeen, jolla asia toimitetaan. Haluan välittää rattoisuutta ja luottamusta. Keskisuomalaisuus näkyy tuotannossani. Lempikirjailijani ovat kielitaiturit Aleksis Kivi ja Maiju Lassila. Tärkeää on pysyä rauhallisena."
MAKUASIOITA:
Unohtumattomat ja vaikuttavata taide-elämykset:
Kirjat: Ensimmäinen lainakirjani kansakoulussa: Jänis Vemmelsäären seikkailut
Kuvataide: Se koulukuvaston kuva, jossa Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista . Kuva oli melkein aina näkyvillä yläluokan seinällä.
Musiikki: Isäni Vihtorin ilman säestystä laulamat laulut. Isä lauloi piirileikkilauluja, kansanlauluja, mustolaislauluja, työväenlauluja, jääkärin marssin ja iskelmiä. Isä lauloi aina.
Fiktiivinen samaistuskohde: Sven Duuva tietysti. Minullakin on taipumusta erehtyä oikeasta ja vasemmasta ja mielelläni hyökkäisin sillalle.
Historiallinen henkilö: Mathilda Wrede, 'vankien ystävä'.
Asia ja ilmiöt jotka ärsyttävät: Ei minua monet asiat ärsytä, mutta minua surettaa se, kun ruumilliset työt ovat kadonneet. Niissä oli rytinää. Niissä oli riemu. Suomen kansaa ei pelasta mikään muu kuin jalkapallopihojen rakenttaminen jokaiseen kortteliin.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antologiat
Tässä pisteessä : Keski-Suomen kirjailijain antologia (toimituskunta: Irja Virtanen, Heikki Jylhä ja Jaakko Seppälä). Keski-Suomen kirjailijat 1971.
S vetki sryvajetsja zvuk : antologija pisatelei tsentralnoi Finljandii (perevod: Viktor Krivulin (stihi), Tatjana Tihmeneva (proza)). Pietari-säätiön julkaisuja 3. [Pietari-säätiö] 1994.
Tässä pisteessä : Keski-Suomen kirjailijain antologia (toimituskunta: Irja Virtanen, Heikki Jylhä ja Jaakko Seppälä). Keski-Suomen kirjailijat 1971.
S vetki sryvajetsja zvuk : antologija pisatelei tsentralnoi Finljandii (perevod: Viktor Krivulin (stihi), Tatjana Tihmeneva (proza)). Pietari-säätiön julkaisuja 3. [Pietari-säätiö] 1994.
Kuolleet eivät kopioi : murhamysteerio (toim. Martti Pulakka). Atena 1996.
Pojat puhuvat pehmosia (toim. Vesa Niinikangas). Atena 1996.
Pojat lennättävät runon leijaa (toim. Vesa Niinikangas). Atena 1997.
Pojat kokevat runoilla (toim. Timo Malmi ja Vesa Niinikangas). Atena 1998.
Soidinkuu : antologia (toimitustyö: Martti Pulakka). Kopijyvä 2000.
Kuumana kinosten alla (toim. Risto Urrio). Kopijyvä 2001.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].
Tietokirjallisuus:
Metsonsulka : aikakirja (toim. Matti Pulakka, toimituskunnan puheenjohtaja: Harri Tapper). Keski-Suomen kirjailijat 1992.
Näytelmät:
Kärpänen solmii siipensä : performanssi (Jukka Ammondtin kanssa). [H. Tapper] 1987.
Matti ja Jumalatar : näytelmä. [H. Tapper] 1997 (esittänyt Mahlun nuorisoseura).
Artikkelit:
"Eräkaudesta vakiutuvaan asutukseen" teoksessa Kohisevien koskien Laukaa (toim. Helena Hänninen). [Laukaan kunta] 1993. Osallisena myös toimituskunnassa.
"Päättyy sateenkaari" teoksessa Loogillista ihmettelyä : kirjoituksia Marko Tapiosta (toim. Miisa Jääskeläinen). Tapperien taideseura 1995. Osallisena myös toimituskunnassa.
"Kuu, torm ja hommik : Kain Tapper romaanin henkilönä" teoksessa Kain Tapper (luettelon toimitus: Riitta Valorinta). Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 68. Sara Hildénin taidemuseo 2001.
Muu tuotanto
Äänikirjoja:
Näin syntyvät revontulet [äänite] : kertomus taiteilijaveljesten lapsuudesta (esitt. Vesa Rantala). Suomen äänikirjat 1999.
Missä kurkien aura on [äänite] (esitt. Vesa Rantala). Suomen äänikirjat 1999.
Talo sukkelan näköinen : Korpilahden Saalahden koululaisten hyviä sanontoja (koonnut). Pohjois-Päijänteen kansalaisopisto 1999
Pojat puhuvat pehmosia (toim. Vesa Niinikangas). Atena 1996.
Pojat lennättävät runon leijaa (toim. Vesa Niinikangas). Atena 1997.
Pojat kokevat runoilla (toim. Timo Malmi ja Vesa Niinikangas). Atena 1998.
Soidinkuu : antologia (toimitustyö: Martti Pulakka). Kopijyvä 2000.
Kuumana kinosten alla (toim. Risto Urrio). Kopijyvä 2001.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].
Tietokirjallisuus:
Metsonsulka : aikakirja (toim. Matti Pulakka, toimituskunnan puheenjohtaja: Harri Tapper). Keski-Suomen kirjailijat 1992.
Näytelmät:
Kärpänen solmii siipensä : performanssi (Jukka Ammondtin kanssa). [H. Tapper] 1987.
Matti ja Jumalatar : näytelmä. [H. Tapper] 1997 (esittänyt Mahlun nuorisoseura).
Artikkelit:
"Eräkaudesta vakiutuvaan asutukseen" teoksessa Kohisevien koskien Laukaa (toim. Helena Hänninen). [Laukaan kunta] 1993. Osallisena myös toimituskunnassa.
"Päättyy sateenkaari" teoksessa Loogillista ihmettelyä : kirjoituksia Marko Tapiosta (toim. Miisa Jääskeläinen). Tapperien taideseura 1995. Osallisena myös toimituskunnassa.
"Kuu, torm ja hommik : Kain Tapper romaanin henkilönä" teoksessa Kain Tapper (luettelon toimitus: Riitta Valorinta). Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 68. Sara Hildénin taidemuseo 2001.
Muu tuotanto
Äänikirjoja:
Näin syntyvät revontulet [äänite] : kertomus taiteilijaveljesten lapsuudesta (esitt. Vesa Rantala). Suomen äänikirjat 1999.
Missä kurkien aura on [äänite] (esitt. Vesa Rantala). Suomen äänikirjat 1999.
Talo sukkelan näköinen : Korpilahden Saalahden koululaisten hyviä sanontoja (koonnut). Pohjois-Päijänteen kansalaisopisto 1999
Tekstinäyte
Valtiomuoto
Tukholmaan kulki huhu, että keisari on pitänyt valtiopäivät Porvoossa. Se tieto kehitti panettelun ja leukojen vääntelyn:
-Jospa suomalaiset perustavat oman keisarikunnan, kääpiökeisarikunnan. Kaikki on lyhyttä, matalaa, mutta vantteraa. Seisaaltaan he tiputtelevat pökäleitä, mutta virtsatakseen kiipeävät pinolle ja antavat tulla meidän silmäimme editse.
Tukholmaan kulki huhu, että keisari on pitänyt valtiopäivät Porvoossa. Se tieto kehitti panettelun ja leukojen vääntelyn:
-Jospa suomalaiset perustavat oman keisarikunnan, kääpiökeisarikunnan. Kaikki on lyhyttä, matalaa, mutta vantteraa. Seisaaltaan he tiputtelevat pökäleitä, mutta virtsatakseen kiipeävät pinolle ja antavat tulla meidän silmäimme editse.
He kippaavat itsensä penkille ja syövät penkillä seisaaltaan. Tai he kippaavat tanakan ruhonsa saman tien pöydälle asti ja istuvat sinne. He pistelevät halulla sapuskaa ja heittelevät kaljaa kiposta, joka heille on kuin saavi ja sahtia siinä onkin. He voisivat hypätä pöydältä penkille ja penkiltä lattialle, mutta kun ovat huimat, hyppäävät permannolle ja tekevät voltin suorin vartaloin. Tuvassa tömähtelee niin monesti kuin heitä on.
Illalla suomalaiset tahtoisivat kävellä kaulaten, mutta käsi on lyhyt eikä ylety kaulaan asti, ja sen vuoksi he tuuppivat toisiaan ja hoilaavat.
Sellaisia ovat Suomen keisarikunnan kansalaiset.
Heidän lehmänsä ovat kuin norsuja ja koirat ovat kuin vasikoita ja täit kuin rottia ja kirput kuin lepakoita. Kerran susi hotkaisi Kietäväisen, mutta Kietäväinen ei sulanut ja susi lötkähti maahan ja kieli tuli ulos. Kietäväinen kömpi kupeesta ulos ja sanoi:
-Mennyttä se kaunis kruunupää.
Kun he kylpevät, he pyllistelevät. Yksi rahtaa alas lauteilta ja kävelee kiuasta kohti, viskaa kipollisen taivaan korkeuteen ja astelee takaisin. Hän asettuu paikalleen, ojentaa kipon toiselle sanoen: Sinun vuorosi lähteä löylynheittotaipaleelle.
He pukeutuvat sarkaan. He eivät ole kieroja ihmisiä, sillä lyhyttä on huono saada kieroksi.
He eivät tykkää parillisista luvuista. He pitävät vain parittomista, kuten yksi ja miehenmitta, mutta miehenmitta on pienempi kuin Riikin-Ruotsissa. Sellaisia ovat suomalaiset.
He ovat hyvää väkeä ja tykkäävät lapsistaan ja eläimistä ja ovat uutteria, mutta surullisia. Syytä he eivät tiedä. Elämä yleisesti on surullista. He laulavat vain mollilauluja, vetävät kuin Taalain virttä. Tanssipaikalla syntyy joskus jäynä. Jos jäynä syntyy, sitä ei järkipuheella selvitetä:
-Tulkoot vaikka keisari ja viskatkoon!
Keisari ja kääpiöt (Atena 2009) s. 369 - 370
Illalla suomalaiset tahtoisivat kävellä kaulaten, mutta käsi on lyhyt eikä ylety kaulaan asti, ja sen vuoksi he tuuppivat toisiaan ja hoilaavat.
Sellaisia ovat Suomen keisarikunnan kansalaiset.
Heidän lehmänsä ovat kuin norsuja ja koirat ovat kuin vasikoita ja täit kuin rottia ja kirput kuin lepakoita. Kerran susi hotkaisi Kietäväisen, mutta Kietäväinen ei sulanut ja susi lötkähti maahan ja kieli tuli ulos. Kietäväinen kömpi kupeesta ulos ja sanoi:
-Mennyttä se kaunis kruunupää.
Kun he kylpevät, he pyllistelevät. Yksi rahtaa alas lauteilta ja kävelee kiuasta kohti, viskaa kipollisen taivaan korkeuteen ja astelee takaisin. Hän asettuu paikalleen, ojentaa kipon toiselle sanoen: Sinun vuorosi lähteä löylynheittotaipaleelle.
He pukeutuvat sarkaan. He eivät ole kieroja ihmisiä, sillä lyhyttä on huono saada kieroksi.
He eivät tykkää parillisista luvuista. He pitävät vain parittomista, kuten yksi ja miehenmitta, mutta miehenmitta on pienempi kuin Riikin-Ruotsissa. Sellaisia ovat suomalaiset.
He ovat hyvää väkeä ja tykkäävät lapsistaan ja eläimistä ja ovat uutteria, mutta surullisia. Syytä he eivät tiedä. Elämä yleisesti on surullista. He laulavat vain mollilauluja, vetävät kuin Taalain virttä. Tanssipaikalla syntyy joskus jäynä. Jos jäynä syntyy, sitä ei järkipuheella selvitetä:
-Tulkoot vaikka keisari ja viskatkoon!
Keisari ja kääpiöt (Atena 2009) s. 369 - 370
Videot
Lähteitä ja viittauksia