Kruununperijä

Metsästyskauden alkaessa Kirjailija saapuu taas Gafeiraan, mutta huomaa heti kuluneen vuoden aikana outoja tapahtuneen. Kartanonherran nuori vaimo on tehnyt itsemurhan. Talon palvelija on kuollut salaperäisesti. Ja itse kartanonherra Tomás Manuel de Palma Bravo, Kruununperijä, Insinööri, on kadonnut jäljettömiin. Kirjailija ryhtyy tutkimaan tapauksia, ihmiset kertovat hänelle niistä kukin oman versionsa. Tragedian selvittäminen näyttää mahdottomalta kertomusten haaroittuessa tahoilleen, mutta siitä tämä romaani syntyykin. Lukijan silmien eteen alkaa kohota moniulotteinen ja monityylinen kielirakennelma. Se kasvaa upeaksi kokonaisuudeksi, siinä saavat hahmon portugalilainen elämä ja elämäntunto: saudodismo, tuo vuosisataisesta menneisyydestä lähes ylitietoinen ja siihen ankkuroituva kaipauksen filosofia. Romaani kuvaa liikkumattomuutta, jonka pinnan alla kypsyy muutoksen välttämättömyys.

Kruununperijä on portugalilaisen nykyromaanin kärkiteoksia. Sen suomentaja Ilse von Hellens sanoo jälkisanassaan: ”Kruununperijä on tarua ja todellisuutta, symboliikkaa ja asiaa, siihen sisältyy mytologiaa ja tämän ajan ongelmia, se paljastaa arkipäivän totuuden ja imperialistisen myytin viimeisen naurettavan kajastuksen välisen ristiriidan, siinä sekoittuvat pureva kritiikki ja hyväntahtoinen ironia, mutta se kaipaa myös vanhoja, hyviä aikoja.”
(takakansiteksti)