Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Tiet etäisyyksiin

Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Esikoisteoksen Tiet etäisyyksiin (1951) runoissa näkyy jo haavikkolaisen runousopin tunnusmerkkejä: symbolismista irrotettua puhdasta kuvaa, vapaata muotoa, historiallisesti ja kulttuurillisesti latautunutta sanastoa ja paradokseja. Monet kokoelman runoista ovat syöpyneet suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan. ”Kaksoiskotka” –osaston sotaisat kuvat metsästyshaukoista, raiskatuista metsistä, keihäsmiehistä ja rauta-aidan nuoliin lävistyvistä fasaaneista ovat maskuliinisuudessaan uhmakkaita. Eteenpäin purkautuvan liikkeen ja rajun toiminnan taustalla vaikuttaa kuitenkin koko ajan tietoisuus historian tapahtumien kiertymisestä kehäksi taivaankappaleiden tavoin:

Yön eteen kahlaamme kohotetuin vaattein
niin kuin kaksoset,
kun tähtikuviotaan mereltä uhkaa
härän merkki,
kun samaan samaan vanaveteen askeleet vaipuvat
ja varjot varjoon.

Kokoelman muissa osastoissa runojen aiheina risteilevät ajan ja aikakausien luonteen pohdinta. Runot kuvaavat usein ihmisen sokeutta suhteessa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä: Haavikolla ihmiset ovatkin vaeltajia tai vierailijoita, joille lähteminen ja turvallisen ja tutun jättäminen on ratkaiseva hetki.

(Jukka Uotila/ Sanojen aika)
Paavo Haavikon esikoiskokoelma ei selvästi liity mihinkään suomalaisen runouden tuttuun valtaperinteeseen; tekijällä on meillä epätavalliseen aiheistoonsa uusi ote, vaikka kaikelle lyriikalle keskeiset jäähyväisten ja lähdön tunnot hallitsevat. Uutta Haavikon ilmaisutavassa on, että runoilla on vain harvoin "sanottavaa", jonka voi käsittein selostaa. Modernille runoudelle usein ominainen ajatuksellinen raskaus ja vaikeaselkoisuus on Haavikon runoista kuitenkin kaukana: ne puhuvat eniten kuvien suggestiolla ja ovat usein kokonaisuudessakin kuvia, joita ei saata eikä tarvitse tulkita, mutta jotka herättävät selvän, omalaatuisen ja vahvan tunnelman.

Teoksen laajin sikermä "Roomalaisia iltoja" on epätavallinen saavutus: todella ilmaisuvoimaista historian ja kulttuurin runoutta, jossa menneisyys rinnastuu yksilölliseen ja yhteiseen nykyisyyteen. Haavikon enimmäkseen vapaarytminen sanonta on puhdastyylistä ja ilmeikästä; se osoittaa äänteiden soinnin ja valöörien herkkää tajua. 20-vuotias tekijä sijoittuu kokoelmansa ansiosta mielestämme huomionarvoiseen asemaan nuoressa runoilijapolvessa. (Takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
54
Kustantaja
Lisätietoja
Näköispainos ilmestyi v. 2008.
Osana julkaisua