Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Katu, jota kukaan ei kulje
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuolleet linnut lentelivät sillä kadulla, ihmiset eivät siellä viihtyneet, he karttoivat sitä, mutta kaikenmoiset djinit, aaveet ja muut paholaiset olivat siellä kuin kotonaan. Se oli autioitten ja raunioituvien talojen kuollut katu. Mutta siitä huolimatta sille lankesi miljoonien arvoinen varjo.
Katu, jota kukaan ei kulje on tarina varjosta, miehestä joka sitä etsi, hänen kauniista, platinatukkaisesta serkustaan ja kahdesta Saharaan rakastuneesta muukalaisesta, joista tuli hänen ystäviään siksi, että hänen oli pakko heihin nähden harjoittaa pientä kiristystä. Se on itämaisen värikäs kertomus Saharan takaisesta vanhasta kauppakaupungista, jonka loisto jo on menneisyydessä, jonka talot ovat vuosikymmenien aikana hiljalleen raunioituneet, joka jo näytti olleen tuomittu pieneksi hallintokaupungiksi, mutta jossa kaupan suonet kuitenkin yhä sykkivät. Sinne päättyivät vielä erämaitten karavaanitiet, sen satamaan tulivat Nigerin uudet jokilaivat, ja niitten mukana oli ehkä tulossa nukkuvan kaupungin ylösnousemus rikkauteen ja suuruuteen. - Varmastikaan ei vähimmin siksi, että viimeinen Mardokhai oli saapunut sinne, missä hänen esi-isänsä loivat sukunsa mahdin.
Katu, jota kukaan ei kulje on niitä Taigan kirjoja, joissa salapoliisiromaanin jännittävyys yhtyy seikkailutarinan rentoon ripeyteen, ja tämä cocktaili on vahvasti maustettu paikotellen suorastaan kirpaisevalla huumorilla.
(takakansiteksti)
Katu, jota kukaan ei kulje on tarina varjosta, miehestä joka sitä etsi, hänen kauniista, platinatukkaisesta serkustaan ja kahdesta Saharaan rakastuneesta muukalaisesta, joista tuli hänen ystäviään siksi, että hänen oli pakko heihin nähden harjoittaa pientä kiristystä. Se on itämaisen värikäs kertomus Saharan takaisesta vanhasta kauppakaupungista, jonka loisto jo on menneisyydessä, jonka talot ovat vuosikymmenien aikana hiljalleen raunioituneet, joka jo näytti olleen tuomittu pieneksi hallintokaupungiksi, mutta jossa kaupan suonet kuitenkin yhä sykkivät. Sinne päättyivät vielä erämaitten karavaanitiet, sen satamaan tulivat Nigerin uudet jokilaivat, ja niitten mukana oli ehkä tulossa nukkuvan kaupungin ylösnousemus rikkauteen ja suuruuteen. - Varmastikaan ei vähimmin siksi, että viimeinen Mardokhai oli saapunut sinne, missä hänen esi-isänsä loivat sukunsa mahdin.
Katu, jota kukaan ei kulje on niitä Taigan kirjoja, joissa salapoliisiromaanin jännittävyys yhtyy seikkailutarinan rentoon ripeyteen, ja tämä cocktaili on vahvasti maustettu paikotellen suorastaan kirpaisevalla huumorilla.
(takakansiteksti)
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
tarina erämaakaupungin salaisuudesta
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
163