Ei puuta, ei pesää

Omalaatuinen opiskelijapoika Heikki ymmärtää paremmin luontoa kuin ihmisiä – ja toisinpäin: luonto, joka teoksessa konkretisoituu siipirikkoon elättivarikseen ja mielikuvitusystävä Janiin, ymmärtää Heikkiä paremmin kuin ihmiset. Luonnon ja ihmiselämän nivoutumisen lisäksi teoksessa on kyse kostosta. Heikki kostaa koettuja vääryyksiä sekä omasta että luonnon puolesta. Novellin tapahtumat saavat suurelta osin selityksensä Heikin lapsuudesta, josta kerrotaan takaumissa.