Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Silvia

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

90-luvun Helsinki, sen baarit, yksityisbileet, rock-musiikki, kirjallisuus ja rakkaus luovat ne puitteet, joissa kirjailija Alarik Riuttu seikkailee. Riutun yksipuolisen rakkauden kohteena on ihmeellinen Silvia, joka vähäisestä iästään huolimatta ei ole aivan viaton.
Röyhkä kuvaa hyvin tuntemaansa maailmaa tehokkaasti ja lukijaa viedään välillä niin, että heikkopäistä hirvittää. Tapahtumat leikkaavat välillä sujuvasti traagisesta koomiseen eikä lukija voi olla tuntematta jonkinlaista myötätuntoa Alarik Riuttua kohtaan, joka on tämän tarinan suurin häviäjä. Voittajia tuskin on, mutta selviytyjiä kuitenkin.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

ONHAN SE HIENOA OLLA KIRJAILIJA, mutta vähän typerää myös, jos kaverit eivät ole kirjailijoita tai mitään. Kun uusi kirja ilmestyy, minä olen taas muovikassin kanssa jakamassa niille nimikirjoituksella varustettuja vapaakappaleita niin kuin joku joulupukki. Miksi kirjailijoille annetaan 20 vapaakappaletta? Miksei kustantaja anna vain yhtä vapaakappaletta, jonka kirjailija voisi laittaa omaan hyllyynsä, tai ehkä kaksi, joista toisen voisi antaa äidille? Silloin voisin sanoa kavereille, että sori, käykää ostamassa tai lainatkaa kirjastosta, jos teitä välttämättä kiinnostaa lukea minun kirjani. Sillä minulle on aivan sama lukevatko ne sen vai eivät. Niiden mielipiteitä en välttämättä halua kuulla. Minä kirjoitan kirjoja, koska se on minun työtäni aivan samalla tavalla kuin viemärin avaaminen on putkimiehen työtä. Kirjailijan työhön sattuu kuulumaan julkisuus, joka monien mielestä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Kirja on hengentuote, joka monen mielestä on hienompi asia kuin avattu viemäri. En tiedä. En osaa sanoa. Mieluummin olisin vain tavallinen jätkä.
Nyt on taas pakko jakaa vapaakappaleita. Istumme autossa.
- Tässä on tää mun uusin kirja, sanon ja kaivan muovikassista yhden. Yritän kuulostaa mahdollisimman vaatimattomalta, koska pojillahan ei ole ollut mitään vapaakappaleita jaettavanaan sen jälkeen, kun bändimme lopetti levyjen tekemisen.
- Nyt on vähän parempi kansi, Alvin sanoo. - Mutta vois se olla vieläkin parempi. Tuo tekstityyppi on korni.
Miekonen ei sano mitään. Ei se yleensäkään puhu paljon, ja nyt se ajaa. Kerran kävin sen asunnossa Pursimiehenkadulla. Synkkä, likainen yksiö talon pihasiivessä. Paljon pesemättömiä astioita, kokistölkkejä ja iltapäivälehdistä taiteltuja tötteröitä, jotka esittivät kai kukkakimppuja. Hyllyssä oli neljä kirjaa: kaikki minun, vapaakappaleita. Miekosen ollessa vessassa tarkistin ne kaikki: selät olivat taittamattomia, joten ei niitä ollut koskaan luettu. Ehkä Miekonen ei edes osaa lukea.
- Harmi, että kansihomma meni taas näin, Alvin sanoo muka osaaottavaisena.
- Anna mä laitan siihen vielä omistuskirjoituksen.
- No laita.
Alvin on laittautunut viimeisen muodin mukaisesti tyylikkääseen, korkeakauluksiseen pikkutakkiin ja leikkauttanut tukkansa roomalaistyyliin lyhyeksi. Jopa pienen, pyöreän parrankin se on kasvattanut ja näyttää nyt aurinkolaseineen vähän imelältä yli-ikäiseltä mannekiinipojalta.
-... hän tarttui elimeeni ja imi sitä ahnaasti, se muka lukee kirjastani.
- On siellä seksikohtauksia, jos niitä haet, sanon ja olen valmis näyttämään missä.
- No, oikeastaan mua ei kiinnosta sun seksielämäsi.
- Mä voin ottaa sen kyllä takaisinkin, jos ei kerran kiinnosta...
Alvin on riemuissaan, kun huomaa minun hermostuvan
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

206

Kustantaja