Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hevosmiehiä ei enää ole
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Otavan novellikilpailussa julkaistu Aulis Ahosen ’Yksi päivä Toivo Hyytiäiselle’ sai osakseen poikkeuksellista huomiota ja kiitosta. Aulis Ahonen oli nimimerkki, takanaan kirjoittaja Urho Ketvel. Ketvelen toinen kirja ’Hevosmiehiä ei enää ole’ on muodoltaan esikoisen kaltainen. Se koostuu jälleen pelkistä repliikeistä, ihmisten puheesta, jonka verraton taitaja kirjoittaja on.
Nyt äänessä on kaksi vanhaa miestä, kunnalliskodin asukkia, jotka aikaa tappaakseen muistelevat menneitä, omaa elämäänsä, yhteisiä tuttuja, isäntiä, renkejä, emäntiä, piikoja, mutta ennen muuta pitäjän muita hevosmiehiä. Oli Haukka, ison talon isäntä, pelätty tappelija ja yöjalassa kävijä, jota vastaan kookaskaan mies ei noussut kuin kerran. Mutta vahvempansa Haukka tapasi tyttäressään Lienussa, joka sitten tuli vaimoksi toiselle kertojista. Lienu oli hiljainen tyttö, jolla oli isänsä luonne; ja sen avulla hän kesti ne välillä hyvinkin karut kohtalot, jotka aviomies hänelle järjesti. Oli isomahainen Patruuna, joka kerran humalapäissään myi oriin ja rattaan yhteen markkaan. Oli Iivari ja Huhta-Heikki, Mustilais-Roopa ja Jauhiainen, jonka kanssa toinen kertojista teki vuoden pituiseksi venähtäneen markkinamatkan Viipuriin.
urho Ketvelen romaanissa rakentuu mahtava maisema: hevosmiesten aika, mennyt elämänmuoto suomalaisella maaseudulla. Sen rakenteet ja arvot valottuvat, mutta ennen kaikkea ihmiset hyvässä ja pahassa. Kaikissa miesten puheissa on rehevän tarinaniskennän huvittavuutta, vaikkeivät kerrotut tapaukset suinkaan aina hauskoja ole. Näin häkellyttävät perisuomalaista tekstiä ei ole aikoihin kirjallisuudessamme nähty.
(takakansiteksti)
Nyt äänessä on kaksi vanhaa miestä, kunnalliskodin asukkia, jotka aikaa tappaakseen muistelevat menneitä, omaa elämäänsä, yhteisiä tuttuja, isäntiä, renkejä, emäntiä, piikoja, mutta ennen muuta pitäjän muita hevosmiehiä. Oli Haukka, ison talon isäntä, pelätty tappelija ja yöjalassa kävijä, jota vastaan kookaskaan mies ei noussut kuin kerran. Mutta vahvempansa Haukka tapasi tyttäressään Lienussa, joka sitten tuli vaimoksi toiselle kertojista. Lienu oli hiljainen tyttö, jolla oli isänsä luonne; ja sen avulla hän kesti ne välillä hyvinkin karut kohtalot, jotka aviomies hänelle järjesti. Oli isomahainen Patruuna, joka kerran humalapäissään myi oriin ja rattaan yhteen markkaan. Oli Iivari ja Huhta-Heikki, Mustilais-Roopa ja Jauhiainen, jonka kanssa toinen kertojista teki vuoden pituiseksi venähtäneen markkinamatkan Viipuriin.
urho Ketvelen romaanissa rakentuu mahtava maisema: hevosmiesten aika, mennyt elämänmuoto suomalaisella maaseudulla. Sen rakenteet ja arvot valottuvat, mutta ennen kaikkea ihmiset hyvässä ja pahassa. Kaikissa miesten puheissa on rehevän tarinaniskennän huvittavuutta, vaikkeivät kerrotut tapaukset suinkaan aina hauskoja ole. Näin häkellyttävät perisuomalaista tekstiä ei ole aikoihin kirjallisuudessamme nähty.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
240