Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tunnustus
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Jorma Korpela (1910-1964) on kirjallisuutemme dostojevskiläinen. Hänen varmaotteisissa, osin groteskin humoristisissa teoksissaan peilataan läpikäyvästi yksilön eettistä kriisiä. Korpelan pääteoksena pidetään vuonna 1952 ilmestynyttä romaania Tohtori Finckelman, joka samoin kuin esikoisromaani Martinmaa, mieshenkilö, 1948, edustaa tekijän modernia, moniulotteista kerrontaa.
Romaani Tunnustus vuodelta 1960 on neljän henkilön draama, sanomaltaan avoin ja satuttava. Kapteeni Lammi tuntee, että on sodassa komentajana aiheuttanut vänrikki Kurkisen, itseään paremman miehen, kuoleman. Hän matkustaa kaatuneen kotipitäjään tunnustaakseen tekonsa ja vapautuakseen syyllisyydestään. Tavattuaan Kurkisen lesken ja nuoren aikuisen tyttären Lammi vajoaa entistä monimutkaisempien ristiriitojen verkkoon.
Romaanin jännitys yltyy loppua kohti suggestiivisen tehokkaaksi ja laukeaa yllättävään ratkaisuun.
- - -
Jorma Korpelan kolmas romaani Tunnustus julkaistiin vuonna 1960. Korpela tahtoi vakuuttaa teoksellaan arvostelijat siitä, että hän pystyy "kirjoittamaan myös 'vanhanaikaisen' romaanin, jossa jokainen nivel liittyy toiseen kuin rattaat kellon koneistossa". Romaanissa on erittäin selkeä, antiikin kohtalodraamoihinkin verrattu juoni. Kaikki kriitikot eivät pitäneet Tunnustus-teoksen esimerkillisestä ja jopa laskelmoidusta rakenteesta. Korpela kaavaili tekstistä aluksi näytelmää, mutta totesi lajin liian vaikeaksi. Hän joutui muuttamaan romaanin loppuratkaisun kustantajan pyynnöstä suurta yleisöä miellyttäväksi. Haluamansa uskottavan lopun Jorma Korpela sai teoksen ruotsinkieliseen käännökseen Bekännelsen, joka ilmestyi vuonna 1961. Tutkijoiden mukaan Korpelan loppuratkaisut tahtoivat olla ristiriidassa muiden tekstiosuuksien kanssa. Kai Laitisen sanoin: "[...] matkan kuvaaminen nousi tärkeämmäksi kuin perille tulo."
Kurkelan talon isäntä, sotasankari Kalle Kurkinen, on kadonnut rintamalla useita vuosia sitten. Taloa emännöivät Kurkisen vaimo Elma ja tytär Marja. Kurkelan työmies on irtisanoutunut suutuspäissään. Taloon saapuu sopivasti vieras mies, Arvi Lammi, joka pestataan uudeksi työntekijäksi. Lammi on entinen kapteeni, jolla on omallatunnollaan kateuden aiheuttama rikos. Hän haluaisi tunnustaa talon väelle, että hän antoi sodassa käskyn, joka vei Kurkisen varmaan kuolemaan. Tunnustaminen siirtyy, kun Lammi ajautuu seksisuhteeseen Elman kanssa. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että Lammin ja Marjan välille syntyy voimakas henkinen side. Kun Kurkelaan saapuu huhu isännän paluusta, Lammin ahdistus lisääntyy. Sotavankeudesta vapautuva mies onkin Koskelin, joka tuo viimeisen tervehdyksen Kurkiselta, kaatuneelta asetoveriltaan. Lopulta Lammi saa kerrottua synkän salaisuutensa.
Romaanin juonen lähtökohdat ovat peräisin Jorma Korpelan kuulemista sodanaikaisista tapahtumista. Hän yhdisti teokseensa tarinat kapteenista, joka ampui alaisensa ja hyvästä miehestä, joka katosi sekavissa olosuhteissa. Kirja ei kuitenkaan kerro itse sodasta vaan sen seurauksista, varsinaista sotakuvausta on ainoastaan Kalle Kurkiseen liittyvissä takaumissa. Teoksen pääteema on syyllisyys, jota käsitellään keskeisen aiheen, tunnustamisen kautta. Syyllisyys henkilöityy erityisesti kapteeni Lammiin, mutta myös muilla henkilöhahmoilla on jotain salattavaa. Syyllisyyden tunnustaminen on kirjailijan mielestä ainoa tapa saavuttaa ihmisyys ja anteeksianto. "Ja se tie oli aivan tavallinen tie, Lammi ei saanut koskaan kulmilleen kaipaamaansa sankari sädekehää. Mutta se oli kuitenkin se tie, joka tekee ihmisestä miehen ja miehestä ihmisen."
(Tuhannet tunteet)
Romaani Tunnustus vuodelta 1960 on neljän henkilön draama, sanomaltaan avoin ja satuttava. Kapteeni Lammi tuntee, että on sodassa komentajana aiheuttanut vänrikki Kurkisen, itseään paremman miehen, kuoleman. Hän matkustaa kaatuneen kotipitäjään tunnustaakseen tekonsa ja vapautuakseen syyllisyydestään. Tavattuaan Kurkisen lesken ja nuoren aikuisen tyttären Lammi vajoaa entistä monimutkaisempien ristiriitojen verkkoon.
Romaanin jännitys yltyy loppua kohti suggestiivisen tehokkaaksi ja laukeaa yllättävään ratkaisuun.
- - -
Jorma Korpelan kolmas romaani Tunnustus julkaistiin vuonna 1960. Korpela tahtoi vakuuttaa teoksellaan arvostelijat siitä, että hän pystyy "kirjoittamaan myös 'vanhanaikaisen' romaanin, jossa jokainen nivel liittyy toiseen kuin rattaat kellon koneistossa". Romaanissa on erittäin selkeä, antiikin kohtalodraamoihinkin verrattu juoni. Kaikki kriitikot eivät pitäneet Tunnustus-teoksen esimerkillisestä ja jopa laskelmoidusta rakenteesta. Korpela kaavaili tekstistä aluksi näytelmää, mutta totesi lajin liian vaikeaksi. Hän joutui muuttamaan romaanin loppuratkaisun kustantajan pyynnöstä suurta yleisöä miellyttäväksi. Haluamansa uskottavan lopun Jorma Korpela sai teoksen ruotsinkieliseen käännökseen Bekännelsen, joka ilmestyi vuonna 1961. Tutkijoiden mukaan Korpelan loppuratkaisut tahtoivat olla ristiriidassa muiden tekstiosuuksien kanssa. Kai Laitisen sanoin: "[...] matkan kuvaaminen nousi tärkeämmäksi kuin perille tulo."
Kurkelan talon isäntä, sotasankari Kalle Kurkinen, on kadonnut rintamalla useita vuosia sitten. Taloa emännöivät Kurkisen vaimo Elma ja tytär Marja. Kurkelan työmies on irtisanoutunut suutuspäissään. Taloon saapuu sopivasti vieras mies, Arvi Lammi, joka pestataan uudeksi työntekijäksi. Lammi on entinen kapteeni, jolla on omallatunnollaan kateuden aiheuttama rikos. Hän haluaisi tunnustaa talon väelle, että hän antoi sodassa käskyn, joka vei Kurkisen varmaan kuolemaan. Tunnustaminen siirtyy, kun Lammi ajautuu seksisuhteeseen Elman kanssa. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että Lammin ja Marjan välille syntyy voimakas henkinen side. Kun Kurkelaan saapuu huhu isännän paluusta, Lammin ahdistus lisääntyy. Sotavankeudesta vapautuva mies onkin Koskelin, joka tuo viimeisen tervehdyksen Kurkiselta, kaatuneelta asetoveriltaan. Lopulta Lammi saa kerrottua synkän salaisuutensa.
Romaanin juonen lähtökohdat ovat peräisin Jorma Korpelan kuulemista sodanaikaisista tapahtumista. Hän yhdisti teokseensa tarinat kapteenista, joka ampui alaisensa ja hyvästä miehestä, joka katosi sekavissa olosuhteissa. Kirja ei kuitenkaan kerro itse sodasta vaan sen seurauksista, varsinaista sotakuvausta on ainoastaan Kalle Kurkiseen liittyvissä takaumissa. Teoksen pääteema on syyllisyys, jota käsitellään keskeisen aiheen, tunnustamisen kautta. Syyllisyys henkilöityy erityisesti kapteeni Lammiin, mutta myös muilla henkilöhahmoilla on jotain salattavaa. Syyllisyyden tunnustaminen on kirjailijan mielestä ainoa tapa saavuttaa ihmisyys ja anteeksianto. "Ja se tie oli aivan tavallinen tie, Lammi ei saanut koskaan kulmilleen kaipaamaansa sankari sädekehää. Mutta se oli kuitenkin se tie, joka tekee ihmisestä miehen ja miehestä ihmisen."
(Tuhannet tunteet)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Koskelin oli liikkunut paljon, kuljeksinut paikasta toiseen ympäri Suomea, ollut monenlaisissa puuhissa, etupäässä metsätöissä ja keräillyt kokemuksia eri aloilta. Eikä hän salaillut tätä toisiltakaan, ei missään tilanteessa, hän kertoi auliisti ja kaikkialla ja kaikille kaikesta, mitä oli nähnyt ja kuullut maailmalla. Ja merkillistä kyllä, melkein säännöllisesti hänen kertomuksensa jossain vaiheessa sivusi talvisotaa ja sen pakkaspäiviä. Hän muisti monia tapauksia, hän esitti ne tarkalleen kohta kohdalta. Häntä kuunneltiin jännittyneinä, henkeä pidättäen. Ja vasta siinä kuunnellessaan moni mies ymmärsi, miten kovassa sodassa oli itsekin ollut mukana. Sillä totisesti, oli se ollut ankara sota, talvisota nimittäin, sotien sota, harvinaislaatuinen kaikkien sotien joukossa. Koskelin muisti monia miehiä, joiden ainoa vika oli, että heitä ei ollut enää. Joku sentään oli jäänyt henkiin, oli hyväkin mies, oli kuin sattumalta. tai Jumalan varjeluksesta, miten sen kukin haluaa ottaa; kukin ottakoon mielensä mukaan, Koskelin ei halunnut tyrkyttää toisille minkäänlaista oppia tai uskoa. Mutta se hänestä oli ihmeellisintä, että Kurkinen oli selvinnyt hengissä, Kalle Kurkinen nimittäin, hänen hyvä ystävänsä ja aluksi ryhmänjohtaja , myöhemmin joukkueenjohtaja. Sitä asiaa hän tosiaan ihmetteli, sillä Kurkinen oli ollut mies jos kukaan. Aina siellä missä oli hankalaa, aina pahimmassa paikassa, aina missä joku toinen ei pärjännyt. Sinne pantiin Kalle; tai meni vapaaehtoisesti kun huomasi, että muuten ei pataljoona pärjää. Mutta pysyipäs hengissä, pysyipäs yksi hyvä mies hengissä, yksi tavallista parempi mies...
- Vai oli Kurkinen komppanian paras mies, sanottiin.
- Komppanianko, kysytte, Koskelin sanoi.
- Eikä vain koko komppanian, vaan koko pataljoonan - rykmentin-. Kuulkaa, pojat, uskokaa tai elkää, mutta Kurkinen oli kukaties talvisodan paras mies. Pojat! Kersantti Kalle Kurkinen oli ehkä monien ja lukemattomien hyvien miesten joukossa kaikkein paras.
- No olipa aika sankari, oli Lammikin, komppanianpäällikkö hymähtänyt vähän pilkallisesti, kun Koskelin oli kerran komentokorsussa esittänyt nämä painokkaat sanat.
- Kyllä se oli, herra kapteeni, Koskelin oli vastannut hartaasti ja ilman leikin häivettäkään äänessä.
- Vai oli Kurkinen komppanian paras mies, sanottiin.
- Komppanianko, kysytte, Koskelin sanoi.
- Eikä vain koko komppanian, vaan koko pataljoonan - rykmentin-. Kuulkaa, pojat, uskokaa tai elkää, mutta Kurkinen oli kukaties talvisodan paras mies. Pojat! Kersantti Kalle Kurkinen oli ehkä monien ja lukemattomien hyvien miesten joukossa kaikkein paras.
- No olipa aika sankari, oli Lammikin, komppanianpäällikkö hymähtänyt vähän pilkallisesti, kun Koskelin oli kerran komentokorsussa esittänyt nämä painokkaat sanat.
- Kyllä se oli, herra kapteeni, Koskelin oli vastannut hartaasti ja ilman leikin häivettäkään äänessä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ilmestymisaika
Sivumäärä
212
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
220