Kuoriaiskesä

Heeba ja Antero olivat todella onnellinen pari – se oli selvää. Ihmiset sanoivat että he suorastaan säteilivät onnellisuutta, sen saattoi lukea heidän kasvoistaan. Heebe – mistä lienee mokoman nimen saanut, kunniallisten ihmisten lapsi – oli kauniskin, iho hohti ja helotti terveyttää, käsivarret olivat paksut kuin hierojalla ja pienten pisamatäplien peitossa, ja tukka pörrötti punaisena ja keltaisena pilvenä pään ympärillä. Ja Antero oli menestyvä mies, oli saanut hyvän työpaikan ja aikoi sen pitää – ja se oli semmoinen paikka jossa pääsisi ylenemäänkin. Heillä oli myös asunto, sellaista onnea ei ollut kaikilla nuorillapareilla. Ja loppujen lopuksi heillä oli pieni vauva – se tosin oli heikonpuoleinen, mutta olipahan kuitenkin sen näköinen kuin aikoisi ruveta elämän. Syntyessään oli ollut surkeampi.