Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Korkeat huoneet

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Keski-ikäisen naisen uudenlainen itsenäistyminen käynnistyy, kun hän alkaa etsiä ensimmäistä omaa huoneistoa. Asunnon etsinnän, unelmakodin löytymisen ja remontoinnin rinnalla minäkertoja lukee vanhoja lempikirjojaan, pohtii muuttuneita lukukokemuksia sekä suhdetta lapsiinsa. Katkelmallisesta romaanista rakentuu oivaltava kuvaus naisen hitaasta muutoksesta suurimerkityksiksi muuttuvien arkisten tapahtumien kautta. Hiljainen huumori värittää kerrontaa.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Huoneisto oli aivan liian kallis. Se oli epäkäytännöllinen. Merinäköalan näki vain tuolilla seisten. Mutta kun Riitta käveli korkeissa huoneissa, hän tunsi outoa kiihtymystä. Kaksikymmentä vuotta sitten hän oli muuttanut nuoren perheen lähiöasuntoon, mutta – eihän perhettäkään itse asiassa enää ollut. Kuin unessa Riitta soitti pankinjohtajalle. Seuraavana päivänä hän peruutti tapaamisen. Sitten hän soitti uudelleen.
Asunnonvaihto käynnistää naisessa prosessin, jossa arjen ongelmat kietoutuvat muistojen ja tunteiden vyyhtiin. Muuttolaatikoita pakkaava tekee välitilinpäätöstä elämästään ja altistuu huomaamattaan muutokselle. Korkeissa huoneissa Riitta opettelee argentiinalaista tangoa.
(takakansiteksti)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Minne muuttaisin?
Otan lehden ja selailen myytäviä asuntoja. Silmiin osuu kaksio tutulta asuinalueelta läheltä keskustaa, läheltä jokea. Soitan välittäjälle hetken mielijohteesta, sovin tapaamisen, katson saamaani osoitetta, etsin komeron pahvilaatikosta kortin, jonka olen saanut kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten, tuijotan osoitetta uskomatta silmiäni, soitan pojalleni, ja kahden tunnin kuluttua seison eteisessä, johon nuorena aviovaimona tulin koko päivän kestäneen ajon jälkeen Helsingistä. Sähköä ei ollut, joten arvailin yön, miltä tuntemattomassa pohjoisessa näytti, samalla lailla kuin vuosia myöhemmin tulin lasteni kanssa eron jälkeen Jugoslaviaan ensimmäiselle etelänlomalle, tuijotin pimeyteen ja odotin aamua nähdäkseni Adrianmeren. Nyt kävelen Karrin kanssa samassa asunnossa. Olohuoneessa on edelleen sama lautalattia, makuuhuoneen monien tapettikerrosten alta ei löydy enää sitä mustakultaista, johon välittömästi ihastuin. Tapetit näkyvät ovenpielissä anteliaasti repsottaen kuin mallit kaupan luettelossa. Kurkistan ikkunattomaan keittiöön, jonka kylmäkomero on katonrajassa, ja näen että sähköjohdot roikkuvat hengenvaarallisesti irti. Jääkaappi on sijoitettu makuuhuoneen puolelle. Katso tätä lautalattiaa, sanon Karrille, tässä isäsi ja minä söimme, tässä oli se Aallon pöytä, jonka jalat ovat nyt minun keittiönpöytäni alla ja levy Siljalla pukkijalkojen päällä, täällä se oli päällystetty mustalla kontaktimuovilla ja siinä oli aina valkoinen tai punainen marimekkotarjotin päällä. Karri nyökyttelee, koettaa sulattaa minun esinehistoriaani ja ponnekasta todisteluani, että olen asunut entisessä elämässäni tässä paikassa vuokralla. Hetken, vain hetken ajattelen, että entäpä jos ostankin tämän, laitan paikat kuntoon, saan tämän asuntoni hinnalla, suljen ympyrän, elän siitä hetkestä kaiken toisin kuin ennen, nitistän kaipuun ja yksinäisyyden, ja sitten hylkään ajatuksen. Lähdemme huoneistosta ja vasta kotona huomaan, etten pyytänyt välittäjältä edes esitettä. Se että ensimmäinen katsomani huoneisto on ensimmäinen asuntoni tässä kaupungissa on joka tapauksessa merkki. Siitä, mistä se on merkki, minulla ei ole aavistustakaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

151

Kustantaja