Pilvihipiäinen

Andreas Lindholm on gentlemanninelkeinen, superkierroksilla käyvä älykkö, ”ongelmallisempi kuin imaginaarilukujen neliöjuurien käsittäminen negatiivisiksi”. Hän etsii itseyttään moninaisten roolien ja metamorfoosien kautta: ahdistavaa lapsuusympäristöä vastaan kapinoivasta, alemmuudentuntoisesta ja intohimojensa kiduttamasta nuorukaisesta sukeutuu Eden-hattuinen oikeistoaktivisti, mittatilausnahkapukuisesta moottoripyöräilijä-anarkistista asepalveluksen ohi keplotellut röyhelörinnuksinen mielisairaalahoidokki, vikunjavillapukuisesta keikarista punatukkainen, narsistinen esikoiskirjailija ja vihdoin inhimillisen kehityksen rajattomuutta julistava, hallitsevia filosofioita ruoskiva gnostikko. Ensimmäisessä romaanissaan 15 vuoteen Diivan tekijä Hans Selo pohtii kysymystä ihmisen vastuusta itseään kohtaan huikaisevassa asiayhteyksien verkossa – tämä kaikki suodatettuna tekijän oman, modernin, villisti kieliopin lakeja vastaan teutaroivan, ajan, paikan ja tunnealan rajoista piittaamattoman slangiproosan läpi. Vahvasti omaelämäkerrallisen trilogian aloittava Pilvihippiäinen on eräs erikoislaatuisimmista teoksista suomalaisen kirjallisuuden historiassa.
(takakansiteksti)