Vapauteen

Oli kulunut kokonaista kaksi ja puoli vuotta siitä, kun viimeksi olin nähnyt Jutan, eronneen vaimoni. En ollut sen jälkeen kuullut hänestä mitään, en edes sitä, elikö hän edelleen, vai oliko kuollut. Olin vähitellen rauhoittunut, hänen muistonsa ei enää polttanut mieltäni, mutta välistä hölmistyin kun ajattelin, että hän oli vienyt mennessään mielenkiintoni koko toista sukupuolta kohtaan. Minun olisi pitänyt olla nyt juuri parhaissa miehuuden voimissa, jopa jo voittopuolella taistelussa elämäntilasta, mutta olin vain usein nälkää näkevä tyhjätasku, jonka elämästä puuttui niinkin helposti saavutettava rikkaus kuin rakas nainen.