Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jumala on matkoilla
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ester Erhomaan taito lähestyä lapsen sielunelämää, kuvata aikuisten ja lasten ajatusmaailman eroavuuksia, on tunnettu ja tunnustettu ansiokkaasta esikoisromaanista ”Suntion tyttö ja poika” alkaen. Uuden romaanin tapahtumat on sijoitettu koulumaailmaan, kirjailijalle omakohtaisesti tuttuun. Neljäsluokkalainen Riitta on muuttanut maalta kaupunkiin, outoon ympäristöön ja uuteen kouluun. Keskeisenä aiheena on tytön sopeutuminen tähän vieraaseen, aluksi kylmään maailmaan, josta Jumala tuntuu lähteneen matkoille, niin kuin Riitan isäkin tavallaan. Olihan äiti opastanut: ”Jos kysyvät isäsi ammattia, ei sinun tarvitse sanoa muuta kuin: Se on matkoilla! Minä selitän loput, jos tarvitaan.”
Näkökulma on milloin koulutytön ja hänen toverinsa, milloin opettajien tai tyttöjen perhepiirin, aikuisten. Kirja on kauttaaltaan Ester Erhomaan lämpimän, kultaisen huumorin kirkastama, joskin siihen mahtuu myös tragiikkaa ja uljasta kohtalon kestämistä.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Riitan paikka oli ensimmäisessä pulpetissa, keltaisen pulpettijonon ensimmäinen, ikkunan vieressä vasemmalla, luokasta katsoen.
Tämä oli hyvä paikka, näki yhdellä silmäyksellä kaiken, varsinkin, jos istui hiukan vinosti luokkaan päin. Näki taulun ja opettajapöydän ja open istumassa sen takana, milloin se siellä istui. Eivät kaikki siellä istuneet. Matikan maikka laskeutui usein korokkeeltaan, tuli luokkaan kävelemään, seisoi juuri hänen pulpettinsa edessä ja kuunnellessaan kaiveli hänen kynäkouruaan karttakepillä tai siirteli kumia sinne tänne. Matikka oli kookas, harmaapukuinen mies. Opettaessaan se usein hankasi korvallistaan, siinä näkyi silloin valkea liitujälki. Taululle hän tekstasi nopein merkinnöin kaavat, lausekkeet, piirtää hujautti ympyrän vapaalla kädellä, heiltä vaati harpin. Matikasta pidettiin, häntä ihailtiin. Tytöt sanoivat: - Se ei ole kränä. Eikä leuhki. Jos sanoo, sanoo kerran ja asiasta, sitten jättää.
Tämä oli hyvä paikka, näki yhdellä silmäyksellä kaiken, varsinkin, jos istui hiukan vinosti luokkaan päin. Näki taulun ja opettajapöydän ja open istumassa sen takana, milloin se siellä istui. Eivät kaikki siellä istuneet. Matikan maikka laskeutui usein korokkeeltaan, tuli luokkaan kävelemään, seisoi juuri hänen pulpettinsa edessä ja kuunnellessaan kaiveli hänen kynäkouruaan karttakepillä tai siirteli kumia sinne tänne. Matikka oli kookas, harmaapukuinen mies. Opettaessaan se usein hankasi korvallistaan, siinä näkyi silloin valkea liitujälki. Taululle hän tekstasi nopein merkinnöin kaavat, lausekkeet, piirtää hujautti ympyrän vapaalla kädellä, heiltä vaati harpin. Matikasta pidettiin, häntä ihailtiin. Tytöt sanoivat: - Se ei ole kränä. Eikä leuhki. Jos sanoo, sanoo kerran ja asiasta, sitten jättää.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
207