Ei aika eläen lopu

Tyyppi

pakinakokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Tulee aika, jolloin nainen tuntee muuttuvansa näkymättömäksi. Hän katsoo peiliin nähdäkseen itsensä, mutta toteaa yllättyneenä, että peilit ovat huonontuneet. Voiko tuo tuolla olla hän? Pirkko Kolbe kirjoittaa kirpeästi ja iloisesti ikääntymisen kiemuroista. Ajan hammas syö meitä. Itse asiassa ihmisen vanheneminen alkaa jo kohdussa, onhan ihmislapsi syntyessään jo yhdeksän kuukauden ikäinen. Kysymys on asennoitumisesta. Jos takertuu eiliseen ja haikailee mennyttä, ei näe sitä mikä on läsnä juuri nyt. Eikö eläkeikäisenä löydä paljon sellaista hyvää, mistä saattoi vain haaveilla tiukkoina työvuosina?

"Viehättävää on saada käyttää aikaansa halujensa mukaan. Kirjaa voi lukea tai televisiota katsella vaikka koko yön. Sekin on autuasta, kun jo parissakymmenissä oleva lapsenlapsi rutistaa tavatessa ja pussaa poskelle erotessa. Sykähtääpä silloin karuinkin sydän."

Pirkko Kolbe on aiemmin toiminut mm. Savon sanomien ja Suomen Kuvalehden toimittajana sekä Helsingin Sanomien toimittaja-pakinoitsijana.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

191

Kustantaja