Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hänen aseveljensä vaimo
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaanin päähenkilöinä ovat talvisodasta palannut käsi-invalidi Mikko Junkkari ja hänen vaimonsa Loviisa sekä Mikon aseveli Heikki Impola. Mikon ja Loviisan koti Kainuun rajaseuduilla tiettömien taipaleiden takana on sodan jäljiltä raunioina. Mikko haluaa rakentaa tilalle uuden pirtin, mutta ei käsipuolena pysty siihen yksin. Rakennusavuksi saapuu yllättäen hänen karjalainen aseveljensä Heikki Impola, joka oli sodassa pelastanut haavoittuneen Mikon tulituksen keskeltä. Heikki auttaa Mikkoa pirtin rakentamisessa ja ihastuu samalla Mikon vaimoon Loviisaan.
(Kajaanin kaupunginkirjasto - Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään)
- - -
Romaani työstä ja rakkaudesta
Kainuulainen mies menetti talvisodassa oikean kätensä, ja sodan jaloissa tuhoutui hänen talonsakin. Talon rakentamiseen hän saa apua kotikonnuiltaan siirtymään joutuneelta karjalaiselta aseveljeltä. Tästä rakennustyöstä sekä kainuulaisen vaimon ja karjalaisen aseveljen välille kehittyneestä rakkaussuhteesta kertoo Jussi Kukkonen romaanissa Hänen aseveljensä vaimo.
(Karisto)
Turun Sanomat: "Kirja on hiljainen ylistys asevelihengelle ja sen antamalle sisäiselle ryhdille, joka kykenee auttamaan näin syvällekäyvissä sisäisissä ristiriidoissakin. Kuvaus on eloisaa ja kirjan kieli rikas."
Satakunnan Kansa: "Ilmeikäs ja selkeä kerronta. Siinä ei näy pihtien pitelyä. Lyhyet lauseet putoilevat kuvarikkainen kuin naulan kantaan ehjäksi kokonaisuudeksi."
Karjalan Maa: "Kirja on tehoavasti todistava niistä ristiriidoista ja tunnelmista, joita rampaan mieheen sidottu vaimo voi tuntea kohdatessaan lähellään terveen ja voimakkaan miehen. Teos todistaa tekijänsa sujuvaa kertomatyyliä ja että Kukkonen on myös syvänäkemyksinen prosaisti."
(Kajaanin kaupunginkirjasto - Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään)
- - -
Romaani työstä ja rakkaudesta
Kainuulainen mies menetti talvisodassa oikean kätensä, ja sodan jaloissa tuhoutui hänen talonsakin. Talon rakentamiseen hän saa apua kotikonnuiltaan siirtymään joutuneelta karjalaiselta aseveljeltä. Tästä rakennustyöstä sekä kainuulaisen vaimon ja karjalaisen aseveljen välille kehittyneestä rakkaussuhteesta kertoo Jussi Kukkonen romaanissa Hänen aseveljensä vaimo.
(Karisto)
Turun Sanomat: "Kirja on hiljainen ylistys asevelihengelle ja sen antamalle sisäiselle ryhdille, joka kykenee auttamaan näin syvällekäyvissä sisäisissä ristiriidoissakin. Kuvaus on eloisaa ja kirjan kieli rikas."
Satakunnan Kansa: "Ilmeikäs ja selkeä kerronta. Siinä ei näy pihtien pitelyä. Lyhyet lauseet putoilevat kuvarikkainen kuin naulan kantaan ehjäksi kokonaisuudeksi."
Karjalan Maa: "Kirja on tehoavasti todistava niistä ristiriidoista ja tunnelmista, joita rampaan mieheen sidottu vaimo voi tuntea kohdatessaan lähellään terveen ja voimakkaan miehen. Teos todistaa tekijänsa sujuvaa kertomatyyliä ja että Kukkonen on myös syvänäkemyksinen prosaisti."
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Miehet kävelivät korpipolkua, ohi taistelupaikkojen, jossa vihollishaudat kohottelivat unhoon jääpiä kumpujaan, puskivat taakkoineen yli soiden ja kangasmaiden. Päivä painui illaksi. Aurinko hipoi jo puiden latvoja lännessä, minne korkeammilta vaaroilta metsien yli näki. Heikki Impola, vehmaampien Laatokan rantamaiden kasvatti, katseli kainuulaista korpea kummeksuvan ihmettelevästi. Maisemat olivat kokonaan toisenlaisia kuin hänen kotiseudullaan, mutta kuitenkin jollakin tavalla samanlaisia: korpimaa, jonka halki polku veti, oli samaa suomalaista maata, missä Heikki oli syntynyt ja mieheksi varttunut ja minkä puolesta hän Mikon sekä kaikkien toisten asetoverien kanssa oli talven pakkasten keskellä taistellut.
Korpi ei tuntunut enää vieraalta Heikistä, joka Mikon jäljessä kävellen ja raskaan reppunsa hihnoja väliin kohotellen ihmetteli, kuinka Mikko Junkkari jaksoi kantaa sellaista taakkaa: siemensäkkiä ja reppua, vaikka hänellä itsellään oli täysi ponnisteleminen reppuineen pysyäkseen Mikon perässä. (s. 51–52)
Korpi ei tuntunut enää vieraalta Heikistä, joka Mikon jäljessä kävellen ja raskaan reppunsa hihnoja väliin kohotellen ihmetteli, kuinka Mikko Junkkari jaksoi kantaa sellaista taakkaa: siemensäkkiä ja reppua, vaikka hänellä itsellään oli täysi ponnisteleminen reppuineen pysyäkseen Mikon perässä. (s. 51–52)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
170