Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tyttö kulki kujasilla
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuurosokea Hilkka Nieminen muistelee omakustanteessa Tyttö kulki kujasilla (1994) lapsuuttaan siinä Karjalassa, jonka Neuvostoliitto sittemmin valloitti Suomelta. Tapahtuma-aika on 1930-lukua. Kun kirja päättyy, Hilkka on ehtinyt noin 15 vuoden ikään.
Hilkka-tytön kuulo heikkenee vähitellen. Tästä aiheutuu vaarallisia tilanteita: hän kulkee tietyömaan yli eikä kuule varoitushuutoja. Äkkiä kaikki lentää ilmaan. Hilkka pelästyy hirveästi ja saa haavan jalkaansa. Toisella kerralla hän ei kuule poikien huutoja ladosta. Nämä haluaisivat kertoa irrallaan olevasta vihaisesta pässistä. Se puskee takaa. Hilkka tuupertuu syvään ojaan, jossa ei onneksi ole
Hilkka-tytön kuulo heikkenee vähitellen. Tästä aiheutuu vaarallisia tilanteita: hän kulkee tietyömaan yli eikä kuule varoitushuutoja. Äkkiä kaikki lentää ilmaan. Hilkka pelästyy hirveästi ja saa haavan jalkaansa. Toisella kerralla hän ei kuule poikien huutoja ladosta. Nämä haluaisivat kertoa irrallaan olevasta vihaisesta pässistä. Se puskee takaa. Hilkka tuupertuu syvään ojaan, jossa ei onneksi ole
vettä.
Monet sokeat ajattelevat, että sokeus ei ole kovin paha asia. Kamalinta olisi menettää kuulo. Kuten Soinisen Anniina Hilkka ajattelee päinvastoin, kun hänen silmänsä tulehtuvat eikä hän näe moneen päivään. Onneksi silmät vielä tällä kertaa paranevat.
Muuten Hilkka Niemisen kirjassa kuvataan paljon erilaisia juhlia ja niihin liittyviä tapoja: pääsiäistä, juhannusta, vappua, joulua. Kauan sitten kadonnut maaseutu tulee jälleen eläväksi. Kun ihmiset viljelevät maata, vuodenaikojen vaihtuminen on tärkeä tapahtuma. Lapselle kaikki on uutta ja erilaiset kotieläimet ovat
leikkitovereita samalla tavalla kuin toiset lapset. Tässä suhteessa Tyttö kulki kujasilla muistuttaa Ritva Soinisen Kärsimyskukkaa.
Sosiaalisia epäkohtia ei korosteta. Silti rivien välistä voi lukea jotakin. Hilkan äidillä on synnytys toisensa jälkeen. Terveys murtuu, mutta toipumislomaa on melkein mahdoton järjestää. Äiti on lastenhoidon vanki. Kokonainen ihmisikä menee, ennen kuin hän voi matkustaa tapaamaan rakasta veljeään. Silloinkin hän pystyy viipymään kylämatkalla yhden ainoan yön yli.
Kirjan Hilkka-tytöllä on taiteellisia harrastuksia. Hän kirjoittaa näytelmän ja harjoittelee sitä koulutoverien kanssa. Opettaja kuulee asiasta ja innostuu. Hän järjestää koululla näytöksen, jota koko kylä tulee katsomaan. Näin Hilkka ilmeisesti kompensoi vamman aiheuttamaa aliarvostusta ja herättää kiinnostusta. Hän sepittelee myös runoja. Kesästä on helppo runoilla, syksystä ja talvesta vaikeampi.
Koulua Hilkka käy yhdessä muiden lasten kanssa kylän kansakoulussa. Suuria hankaluuksia ei ole, vaan koulu sujuu varsin hyvin.
(Ilkka Vartion esittely verkkoartikkelissa Näkövammaisuus maailman ja Suomen kirjallisuudessa http://www.nkl.fi/fi/etusivu/toiminta/museo/vartio)
Monet sokeat ajattelevat, että sokeus ei ole kovin paha asia. Kamalinta olisi menettää kuulo. Kuten Soinisen Anniina Hilkka ajattelee päinvastoin, kun hänen silmänsä tulehtuvat eikä hän näe moneen päivään. Onneksi silmät vielä tällä kertaa paranevat.
Muuten Hilkka Niemisen kirjassa kuvataan paljon erilaisia juhlia ja niihin liittyviä tapoja: pääsiäistä, juhannusta, vappua, joulua. Kauan sitten kadonnut maaseutu tulee jälleen eläväksi. Kun ihmiset viljelevät maata, vuodenaikojen vaihtuminen on tärkeä tapahtuma. Lapselle kaikki on uutta ja erilaiset kotieläimet ovat
leikkitovereita samalla tavalla kuin toiset lapset. Tässä suhteessa Tyttö kulki kujasilla muistuttaa Ritva Soinisen Kärsimyskukkaa.
Sosiaalisia epäkohtia ei korosteta. Silti rivien välistä voi lukea jotakin. Hilkan äidillä on synnytys toisensa jälkeen. Terveys murtuu, mutta toipumislomaa on melkein mahdoton järjestää. Äiti on lastenhoidon vanki. Kokonainen ihmisikä menee, ennen kuin hän voi matkustaa tapaamaan rakasta veljeään. Silloinkin hän pystyy viipymään kylämatkalla yhden ainoan yön yli.
Kirjan Hilkka-tytöllä on taiteellisia harrastuksia. Hän kirjoittaa näytelmän ja harjoittelee sitä koulutoverien kanssa. Opettaja kuulee asiasta ja innostuu. Hän järjestää koululla näytöksen, jota koko kylä tulee katsomaan. Näin Hilkka ilmeisesti kompensoi vamman aiheuttamaa aliarvostusta ja herättää kiinnostusta. Hän sepittelee myös runoja. Kesästä on helppo runoilla, syksystä ja talvesta vaikeampi.
Koulua Hilkka käy yhdessä muiden lasten kanssa kylän kansakoulussa. Suuria hankaluuksia ei ole, vaan koulu sujuu varsin hyvin.
(Ilkka Vartion esittely verkkoartikkelissa Näkövammaisuus maailman ja Suomen kirjallisuudessa http://www.nkl.fi/fi/etusivu/toiminta/museo/vartio)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
208