Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Onnenkauppaa Katajamäellä

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Idyllisellä Katajamäen kylällä tapahtuu taas yhtä ja toista!

Hyväntuulinen esikoisromaani Kotiin Katajamäelle saa nyt itsenäisen jatko-osan. Maisemat ovat tutut ja monet edellisen osan henkilötkin ovat mukana, Pihlajan torpan Minnekin. Uuden tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin uusia, tuoreita tuttavuuksia: nelikymppinen Satu, hänen kaksoissisarensa Taru ja heidän pikkusiskonsa Runo, perheen iltatähti.
Satu halajaa pois Pohjanmaalta, missä päivät kuluvat samaa rataa nuhjuisessa paikallislehden toimituksessa. Hän onnistuu saamaan paikan Katajamäen lähellä sijaitsevan Honkahovin lomahotellin tiedotussihteerinä. Kun Minne on avioitumisen myötä muuttanut Ruoholaan, Pihlaja on jäänyt tyhjilleen ja kaipaa vuokralaista. Satu ihastuu torppaan ensi silmäyksellä! Samoin kuin kyläkauppiaan poika Heikki Satuun…
Sinkkuelämään jo melkein tottuneen Satun elämä menee melkoiseksi juoksuksi, mutta koko lähipiirin elämä pysähtyy, kun äidillä todetaan Alzheimerin tauti. Kun vielä naapurissa paljastuu perheväkivaltatapaus, Satu saa katkeran muistutuksen siitä, että elämällä on nurjakin puolensa.
(Karisto)
Vaikka kirja on jatkoa Kotiin Katajamäelle –teokselle, päähenkilöt jatko-osassa ovat kuitenkin uusia tuttavuuksia. Heihin lukeutuu nelikymppinen Satu, jolla on kaksoissisar Taru ja pikkusisko Runo. Satu haluaa vaihtaa maisemia pois Pohjanmaalta, missä päivät kuluvat samaa rataa pienen paikallislehden toimituksessa. Hän onnistuu saamaan paikan Katajamäen lähellä sijaitsevan Honkahovin lomahotellin tiedotussihteerinä. Ensin uusi työntekijä asuu hotellin henkilökunnalle varatussa rivitalossa, mutta sitten hän muuttaa omiin oloihinsa Pihlajan torppaan, joka on jäänyt tyhjilleen ja kaipaa vuokralaista.

Pian muuttonsa jälkeen Satu saa muistutuksen siitä, että elämällä on nurjat puolensa, sillä kotipuolessa äiti sairastuu vakavasti. Koko lähipiirin kuten potilaankin on mietittävä perusteellisesti suhtautumistaan asiaan. Lisäksi Sadun suoraselkäisenä pitämä esimies paljastuu syylliseksi perheväkivaltaan ja ideoiden varastamiseen työpaikalla. Hän ihastuu kyläkauppiaan poikaan Heikkiin, vaikka aluksi yrittääkin suhtautua kevyesti itseään kymmenkunta vuotta nuorempaan mieheen. Vaikka juonen käänteisiin kietoutuu romantiikka, tärkeintä on kuitenkin hyvä kumppanuus. Elämä jatkuu hyvänä arkena eivätkä parisuhteet pääty siirappisiin alkuräjähdyksiin. Kirjan tunnelma on myönteinen, sillä lopulta elämä kantaa ja kaikilla asioilla on tapana järjestyä.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Henkilöt, toimijat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte



- Kappas, itse herra Hermanni aamutuimiin duunissa!

Huomenta! Satu heläytti tunnistaessaan rappusilla seisojan.

- No mutta! Rakennustarkastajahan se sieltä tulee, Heikki sanoi ja nojasi rennosti luudan varteen.

- Onko Hermannin herkku jo auki? Satu kysyi ilme peruslukemilla ja seisahtui alimmalle portaalle.

- On se. Täällä maalla kaupat aukaistaan jo kahdeksalta, sillä maalaismummut ovat aamuvirkkuja. Ne seistä jököttävät usein jo ennen kahdeksaa oven takana odottamassa. Ja lyönpä satasen vetoa, että olet kuullut tuon Hermannin Harjun Paulilta, siltä kelmiltä! Mitä muuta se on kertonut minusta?

Heikki laittoi luudan nojaamaan seinää vasten ja päästi Sadun ohitseen sisälle.

- Ei mitään, sillä en kysele kuin itseäni kiinnostavista asioista, ja nuoret pojat eivät kuulu siihen kategoriaan, Satu heitti ja katosi makeishyllyn suuntaan. Hän kuuli selkänsä takaa hyväntahtoisen naurun. Heikki meni tiskin luokse järjestelemään jotain lasivitriinissä, ja Satu tuijotti häntä hyllyjen välissä olevasta raosta. Mies oli oikeastaan hauskemman näköinen kuin hän muisti. Heidän viimeksi tavatessaan oli ollut niin pimeää ja sisällä hän ei ollut kehdannut oikeastaan vilkaistakaan miestä, niin että muistikuvat hänestä olivat aika hatarat. Satu mittaili katseellaan miestä. Leveäharteinen mutta hoikkauumainen. Kivasti taipuisa vaalea tukka, joka valahti veikeästi otsalle, niin että teki mieli mennä silittämään sitä taaksepäin. Kauniit, jäntevät kädet - Satu katsoi aina miehen käsiä - ja pitkät sormet. Ja silmät...niin, minkähän väriset ne olivatkaan...

- No, minkä arvosanan minä saan? Heikki nosti äkkiä katseensa ja tuijotti suoraan sinne missä Satu väijyi.

Satu astahti taaksepäin kasvot punaisina, vaikka mies ei takuulla nähnyt häntä. Hän törmäsi päin hyllyä, jolta ropisi monta karamellipussia alas lattialle.

- Hitto soikoon, Satu älähti hiljaa ja kumartui poimimaan pusseja käsiinsä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

295

Kustantaja

Sarjamerkintä