Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Puodinpitäjän poika

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Rehevä romaani Pohjanmaalta

"Vähän ennen kuolemaansa äidinisäni survaisi vanhainkodin uuden väritelevision rikki airolla. Hän haavoitti yhtä ihmistä, säikäytti muut suunniltaan ja aiheutti tulipalon. Sitten hän lähti pakoon."

Romaani alkaa kuin farssi vaasalaisessa vanhainkodissa, josta 95-vuotias Otto Näs karkaa kesäiltana 1992. Pako on tarkoin suunniteltu, ja Ottoa avustaa hänen tyttärenpoikansa, romaanin kertoja. Miehet ajavat autolla kohti Siklaxin kylää, sillä Otto tahtoo vielä kerran nähdä kotinsa. Hän on luvannut paljastaa mitä oikein puuhaili 1930-luvulla - sillloin hän nimittäin katosi jäljettömiin Suomesta, koska hänet oli etsintäkuulutettu murhasta. Tyttärenpoika taas kertoo Otolle samojen vuosien dramaattiset tapahtumat kotipuolessa.
Kohtaamme siis Colorado Avenue -kirjasta tutun puodinpitäjän Dollari-Hannan ja hänen poikansa Oton, 20-luvun maineikkaan pirtutrokarin. 30-luku koittaa, mutta sisällissodan haavat eivät ota parantuakseen. Punaisiin kohdistuu yhä ankara viha, ja Lapualla orastaa liike, jossa on fasistisia piirteitä. Siklaxissakin tällä liikkeellä on kannattajansa, mistä on kohtalokkaat seuraukset.

Puodinpitäjän poika on mukaansatempaava lukuelämys. Lars Sund vyöryttää lukijan eteen hauskat seikkailut, syvät tunteet, ilot ja murhenäytelmät.
Svenska Litteratursällskapetin palkinto 1998. Finlandia-ehdokas 1997.

"Lars Sund on armoitettu kertoja."
- Helena Ruuska, Suomen Kuvalehti
(takakansiteksti)

Henkilöt, toimijat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Asiasanayhdistelmät

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte

Gustav ei koskaan ymmärtänyt hiljaisuuden kaunopuheisuutta.
Siklaxilaiset ovat köyhää ja säästäväistä väkeä, joka on oppinut kitsastelemaan jopa sanoissa ja antamaan suuren arvon hiljaisuudelle.
Vuolas puhe on aina saanut heidät epäluuloisiksi. Papit, kauppamatkustajat, kesävieraat kaupungista, riikinruotsalaiset ja amerikkalaiset voivat antaa puhetulvan virrata suustaan niin kuin sadevesi virtaa syöksytorvesta - Siklaxissa sellaisia ihmisiä ei ole koskaan otettu vakavasti. Mutta sen, joka meillä haluaa tehdä tiettäväksi jotain tärkeää, on käytettävä niin vähiä sanoja kuin vain mahdollista. Hänen puheensa pitää olla kuin taitavan puusepän vasarankäyttö - tarkoin harkittua, voimakasta ja napakkaa. Hänen pitää osata lopettaa ennen kuin tulee puhuneeksi liikaa. Hänen pitää olla kärsivällinen ja osata antaa hiljaisuuden vaikuttaa eikä turmella sanomaansa tarpeettomilla sanoilla.
Niin, viisas mies on säästeliäs ja kitsas puhuja, hän ei sirottele sanojaan tuuleen niin kuin ne olisivat akanoita ja ruumenia, vaan istuttaa ne huolellisesti kuin hyvä kylvömies, hän pitää huolen että ne saavat tilaa kasvaa, hän lannoittaa niitä hiljaisuuden ravinteilla ...
- Kuules nyt veikkoseni! Sinä se näyt tarvittevan pirun paljon sanoja hiljaisuuden ylistämiseen! Otto keskeyttää minut.
- Miten niin? minä kysyn ärtyneenä.
- No, kovin näyt itte olevan monisanainen ja annat suus käydä niin kuin joku prelaatti tai riikinruottalainen...
Hän virnistää minulle ilkikurisesti.
- Ole hiljaa siinä! minä sähähdän. - Missäs minä nyt olinkaan? Niin, minun piti juuri sanoa, että päinvastoin kuin poikansa, Kunnanmies oli aikoinaan ollut aivan verraton mestari käyttämään vähiä sanoja ja lataamaan merkitystä hiljaisuuteen. Jos oli tarvis, hän osasi kyllä pistää sanoja peräkkäin kuin professori ikään. Toisissa yhteyksissä hänellä oli tapana vaieta kesken kaiken, myhäillä, rykäistä, viivytellä, pitkittää taukoja... Tällä hiljaisuuden kaunopuheisuudella hän ajoi läpi kansakoulun, kunnalliskodin ja sairastuvan perustamisen sekä paljon muuta Siklaxissa. Kun venäläiset sortovuosien aikana syyllistyivät laittomuuksiin, suuresta hiljaisuudesta tuli hänen tehokkain aseensa passiivisessa vastarinnassa; eräässäkin tilaisuudessa hänen kerrotaan vaienneen niin painavalla ja merkitystä tihkuvalla tavalla, että Nikolainkaupungin silloinen kuvernööri hermostui ja lähti perääntymään. Kunnanmiehen lakonisuus oli tärkeä edellytys sille että siklaxilaiset nimittivät hänet päällikökseen; vähäpuheinen kansa haluaa edustajan, jossa se näkee heijastuksen omasta luonteenlaadustaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

430

Kustantaja

Ilmestymisaika

Sivumäärä

464

Kustantaja

Kääntäjä

Lisätietoja

Ilmestynyt myös Best seller -sarjassa.