Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Syytön

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Henrik Häkkinen on entinen linnakundi, joka on pysynyt kaidalla tiellä antaen vaihtuvien naisten elättää itsensä. 25-vuotiaan Tanjan kanssa suhde on jatkunut tavallista pidempään, mutta yllättäen ja pyytämättä Tanja heittää Häkkisen ulos. Häkkinen sekaantuu jälleen hämäriin puuhiin, jotka menevät katastrofaalisesti pieleen. Onko edessä jälleen vankila?

Häkkisen 1990-luvulta alkavan tarinan rinnalla valotetaan kirjeiden kautta toisen miehen vaiheita 1970-luvulla. Pääasiassa miehen vanhempien kirjeiden kautta hahmottuu petosten kehä, joka alkaa lopulta tulla päivänvaloon. Mutta mikä on Häkkisen suhde menneiden aikojen tapahtumiin?

Marko Leinon Syytön on psykologinen rikosromaani, joka kertoo kahden miehen elämäntarinaa. Häkkinen toimii tarinan minäkertojana, mutta lukijan tehtäväksi jää lukea rivien välistä ja rakentaa pirstaleisesta kerronnasta kokonaisuus.
(Matti Järvinen/ Sanojen aika)
Ulkopuolisin silmin Henrik Häkkisen elämä on melko masentavaa: kolmikymppinen mies vailla ammattia ja asuntoa. Vähäinen omaisuuskin mahtuu ketterästi käsivarsille ja vielä jää ranteisiin tilaa pidellä mummolle lankavyyhteä.
Eräänä iltana Häkkinen löytää itsensä odottamattomasta tilanteesta. Hänet on jätetty. Ei siinä mitään. Hän onkin kyllästynyt leikkimään kotia Tanja kakskytviis veen kanssa.
Tuosta illasta käynnistyy tapahtumasarja, joka saa nopeasti synkempiä sävyjä ja ajaa yllättävien käänteiden kautta Häkkisen ja siinä sivussa monien muidenkin elämän kohti kaaosta. Lopulta Häkkisen on lakattava pettämästä itseään ja kohdattava totuus, oli se sitten millainen tahansa. Mikä on tuomio? Syyllinen vai syytön?

Syytön on sekä koominen, liikuttava että irvokkaan humoristinen tarina itsepetoksesta ja yrityksestä naamioida oma epätoivo häikäilemättömän julmuuden taakkse.

Marko Leino osoitti jo esikoisessaan olevansa taitava, omaääninen kirjoittaja, joka hallitsee sysimustan huumorin ja veijarimaisen letkeän kerronnan. Henrik Häkkisen hahmossa hän on luonut supisuomalaisen psykopaatin, joka herättää lukijassa sekä kauhua että sympatiaa.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Se oli kolmas Viron keikkani, Pera-pellen järkkäämä, kuinkas muuten, ja viimeinen. Kaikki meni heti alusta lähtien päin persettä: Peran uusi 100-prosenttisen luotettava virolainen kontakti Mart bodarikavereineen kusetti kaupassa ja spiidiä tuli neljänneksen vähemmän kuin mitä oli ollut puhe. Rahassa Mart ei suostunut tinkimään. Eipä tietenkään. Eihän se muuten kusettamista olisi ollutkaan.

Tapasin Tanjan laivalla paluumatkalla. Se istui yksin baaritiskin norsunluutornissa ja tarkkaili näennäisen välinpitämättömästi ympärilleen. Istuin sen viereen ja pyysin saada tarjota juotavaa. "Sininen enkeli", Tanja sanoi. "Sittenhän teitä on kaks" minä sanoin ja vinkkasin baarimikon paikalle. Itselleni tilasin päivän neljännen triplavalkovenäläisen, pötsi oli sekaisin paskan keikan aiheuttamasta jännityksestä. Tanjalla oli yllään vuodenaikaan, mihin tahansa niistä näillä leveysasteilla, nähden lyhyt hame ja avonaistakin avonaisempi sininen toppi. Silmäripset, jotka kehystivät ruskeita silmiä ja joiden pelkäsin kastuvan Tanjan kallistaessa lasiaan, olivat pitkät kuin ilveksen viikset.

Tanjan kasvoilla oli kaunis kuparinen rusketus, joka korosti kiharaisten hiusten vaaleutta. Ei mikään klassinen kaunotar, en minä sellaisista välitä, mutta sopivalla tavalla salaperäisen näköinen nainen. Esittäydyin sukunimelläni, Tanja etunimellään. "Mitä sä teet?" "Millon?" "Nyt. Tai työkses." "Eksporteeraan." "Mitä?" "Valuuttaa, lähinnä." "Ammatikses?" Tanja kummasteli. "Ei ku nyt." "Mä en tajuu." "Mä vien Suomen valuuttavarantoa ulkomaille. Eli tuhlaan"

Tanja ei tyytynyt vastaukseeni ja sen ruskeat silmät kapenivat viiruiksi. "Mitä sä teet työkses?" "Mä oon toistaseks onnistunu olemaan sitoutumatta." "Ai sä oot työtön." "Yhteiskunta on outo lintu. Vaikkei se pystykään lentämään, sillon valtavat ja kantavat siivet", minä runoilin ja helisytin jäitä lasissani. "Siipiveikko? Jotenki mä arvasin" Olin hetken hiljaa, mikä on minulta hyvä saavutus nousuhumalassa. Kun en muuta keksinyt, ehdotin maljaa. "Sun siipeilyn vai mun arvaamisen?" "Sen", minä sanoin.

Kilauttaessamme lasimme yhteen, tunsin sormien hipaisevan omiani. Tanjan käsi oli lämmin jäisestä juomasta huolimatta. "Mites itte?" "Mä teen kolmee duunii. Siivoon, oon Valtsun kassalla ja myyn puhelimitse lehtiä. Eka vapaa kolmeen kuukauteen." Teki niin pahaa että oli pakko saman tien vaihtaa puheenaihetta. "Mul olis hytissä lesti", minä sanoin, vaikka ei ollut. Tanja tuijotti minua kiinteästi silmiin. "Okei, mikä ettei, itse asiassa muaki panettaa. Mut älä sit luule mitään, tää jää tähän." Viikko matkan jälkeen muutin Harjukadun kaksioon. Se sopi minulle paremmin kuin mainiosti, olin muutenkin ollut aikeissa vaihtaa kämppää. Tanjalle perustelin muuttoaikeeni sillä etten alunperinkään ollut viihtynyt Pihlajamäessä. Paikassa ei ollut muuta hyvää kuin läheinen Vantaanjoki joka sentään laski kaupunkiin, vaikkakin vain vanhaan. Tanja uskoi tai ainakin hyväksyi selitykseni. Tosiasiassa olin ollut huonomuistinen vuokranmaksun suhteen. Helsingin kaupunki, vuokraisäntäni, muisti paremmin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

324

Kustantaja

Kieli