Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ystävälle joka ei pelastanut henkeäni

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Hervé Guibert on kirjailija, joka sairasta aidsia. Hänen tuntonsa ja tuskansa, taudin tiedostaminen ja murskaava eteneminen, pelko, toivo ja epätoivo yhdistyvät vahvasti ja koskettavasti tässä romaanissa, joka ei hellitä otteestaan.
Ranskassa kirja nostatti kiihkeän debatin, jossa oli skandaalin käryä, koska kerronnassa esiintyvässä Muzilin henkilöhahmossa tunnistettiin joitakin vuosia sitten kuollut filosofi Michel Foucault. Toinen romaanihenkilö, joka kuvataan aidsin uhrina, on kertojan ystävätär Marine. Hän taas näyttäytyy lukijoille ilmiselvästi filmitähti Isabelle Adjanina.

”Aids ei oikeastaan ole sairaus ja on asioiden yksinkertaistamista sanoa, sitä sellaiseksi. Se on heikkouden ja laiminlyönnin tila, joka päästää häkistään ihmisen sisällä olevan pedon.” Näin kirjoittaa Hervé Guibert tässä paljolti omaelämäkerrallisessa kirjassaan. Eräs romaanihenkilö manaa tautia Afrikasta tulleeksi noitien ja velhojen vitsaukseksi.
”Minulla on ollut aids kolme kuukautta”, alkaa tinkimätön tilitys ajasta, jolloin kertojaminä on ollut hiv-positiivinen, ja kaikesta mihin sairaus on liittynyt ja vaikuttanut: ystävyys- ja rakkaussuhteista, oireiden tarkkailusta, edistymisestä ja takaiskuista hoidossa ja terveydentilassa, suhtautumisesta elämään, moraaliin, rehellisyyteen. Kirjan alkupuolta hallitsee kuvaus Muzil-nimisestä filosofista; Guibert kertoo yksityiskohtaisesti ja vaikuttavasti tämän vähittäisestä erakoitumisesta, sadomasokistisista harrastuksista ja viimeisistä elonpäivistä ennen menehtymistä outoon, hivuttavaan tautiin.
Hän kertoo myös ihmisistä ja tapahtumista Pariisissa, Portugalissa, Italiassa ja Meksikossa. Romaanin henkilöinä tapaamme elähtäneen katunaisen Meksikosta, joka kenties antoi kohtalokkaan, intohimoisen suudelman, kertojan läheiset ystävät Julesin, Berthen, Stéphanen, Hectorin ja Matoun sekä näytte-lijätär Marinen, jonka luonteesta maalataan jotakuinkin murskaava kuva. Henkilöhahmojen rinnalle nousevat T4- ja T8-leukosyytit, ”auttajat” ja ”tappajat”, joiden määrän vaihtelua päähenkilö seuraa kiinteästi ennen kuin suostuu aloittamaan riskialttiin AZT-lääkityksen.
Kirja paljastaa eräiden tautia tutkivien lääkärien itsekkään valtataistelun ja lääketehtaiden bisnesmiesten häikäilemättömän pelin. Kertoja tuntee itsekin joutuvansa kärsimään siitä, kun Bill, amerikkalainen rokotteita valmistavan laboratorion johtaja, ei lupauksistaan huolimatta toimita hänelle rokotetta, joka saattaisi pelastaa hänen henkensä.
Romaanin taidokkaimpia puolia on sen rakenne. Ajassa edetään kolmella tasolla: päähenkilön oman sairauden, kirjan kirjoittamisen, koko 1980-luvun ja aidsin historian tasolla. Pateettiseen tyyliin on vaikuttanut oleellisesti se, että kyseessä on tappavan taudin kirjallinen kuvaus. Taudin todellisuuden ja homoseksuaalisuuteen usein liitettyjen raadollisten orgioiden rinnalle nousee kaunis kuvaus homoseksuaalien hyvin herkistä ja haavoittuvista ihmissuhteista. Tilittämisen pakko ja kirjoittamisen intohimo muovaavat tästä teoksesta vahvan kokonaisuuden, josta heijastuu koko viime vuosikymmenen ja sen suurimman sairauden kuva.
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Kieli

Ilmestymisaika

Sivumäärä

208

Kustantaja

Kääntäjä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

228

Kustantaja

Kieli

Kääntäjä