Loistaen olet

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Miia Toivion esikoisrunokokoelma on omaperäinen ja vahva teos, joka nostaa itse kielen päähenkilökseen, etualalle. Teoksessa tarinallisuus väistyy kielen erityisyyden tieltä, runot liikkuvat omassa ulottuvuudessaan, toisinaan ikään kuin kielen sisällä: ”--Käännyt kertomuksen puoleen, se/ uikuttaa, pujotat sen turkkiin lisää vokaaleja./ Vokaaliesi kimara ylettää jo täältä kuun ympäri./ Ne valaisevat sinun uniasi öisin. –” (Runosta 'Viides toisinto', s. 42). Toivio sekoittaa herkullisesti ylevää runokieltä ja puhekieltä, sekä puhuttelee runoissaan myös suomalaisen modernin runon perinnettä. Toivio käyttää taitavasti rytmiä, teosta lukiessa runot alkavat soida kuin instrumentit.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)

Alkukieli

Tekstinäyte

Avaa suu.
Näe pimeässä lepäävä ruusu, sen levottomat unet.
Anna kukan nukkua, laukata kuten laukut,
kiiriä yli niittyjen, yli liittymien, yli veden.
Vedä verhot meren eteen, kuuntele
aaltojen painia, miten ne kuiskivat
“helmivene”, “merilumi”, “antura”
ja selättävät toisensa.
Riko ikkuna.
Lähde huoneesta, kävele kadulla,
miten ihmeelliset ovat katukiveykset.
Katso luontoa niin kuin ihmiset sitä katsovat.
Anna puiden huokailla, lintujen viheltää
ja pilvien kulkea poikki taivaan kuin ryhävalaat.
Poimi omat silmät pois taivaan parketilta.
Jos osaat, rakenna laitteita. Sano niitä koneiksi ja astu itse
sisään, vedä naruista. Ole yksi katsojista. Naura.
Narahda. Avaa naamion solki ja anna pimeyden loistaa.
Kuuntele vokaalien steppausta verhojen takana.
Kerro menneen talven lumista.
Etenkin taivaasta, sen uutiset toistuvat.
Etenkin taivaasta, sen uutiset illasta iltaan valuvat
kohti auringon kuivaa suuta, joka imee hitaasti
ja nielee kaiken.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

56