Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Rauhaton ja vaahtopää

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Isa Asp oli kainuulaisen ruukinkirjurin tytär, joka 18-vuotiaana seminaarilaisena kirjoitti mm. tunnetun "Aallon kehtolaulun". Seuraavana syksynä keuhkotuberkuloosi kuitenkin katkaisi runoilijaneitosen elämän.
Jaakko Terenttilä on kerännyt kaikki mahdolliset Isa Aspia koskevat asiatiedot ja kuvaa nyt tämän romanttisen traagillista elämää romaanissaan Rauhaton ja vaahtopää.

(Gummerus)

- - -


Elämäkertaromaani kertoo runoilija Isa (Loviisa, Louise) Aspin (1853–1872) lyhyeksi jääneestä elämästä. Isa viettää elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta Vaalan Myllyrannassa, josta perhe muuttaa Suomussalmelle Ämmän ruukille. Isan isä Jaakko Asp työskentelee Ämmän ja Kurimon ruukkien kirjanpitäjänä. Lahjakas Isa kirjoittelee jo tyttösenä runoja omaksi ilokseen. Isa rakastuu 14-vuotiaana Kurimon patruunan poikaan Joel Backmaniin, mutta Joelin kohtalona on kuolla rintatautiin. Ämmän ruukin mentyä konkurssiin Jaakko Asp siirtyy Puolangalle kunnankirjuriksi. Isa ehtii asua Puolangalla vain reilun vuoden, sillä 18 vuotta täytettyään hän pääsee Jyväskylän seminaariin. Jyväskylässä hän alkaa niittää mainetta runoillaan ja ystävystyy runoilija J. H. Erkon kanssa. Ensimmäisen seminaarivuotensa aikana hän kuitenkin sairastuu keuhkotautiin ja kuolee jo 19-vuotiaana.

(Kainuun maakuntakirjasto - Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään)

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Louisen kamarin ikkunasta aukeaa näköala Yläkartanon koivukujan ylitse Kiannan selälle. Constance sanoi kerran, että siitä ikkunasta avautuva näköala on mitä ihanin tableau vivant – elävä taulu. Se on nyt jätettävä ja koko tuttu Ämmänkosken seutu.
Louise kirjoitti jäähyväislaulun kotiseudulleen.
Hyvästi, lapsuuden koti! Hyvästi lehdot ja laaksot ja kanervakankaat! Tuoksukaa kaikki lempikukat vielä kerran hyvästelijällenne… Humise, metsä, poistuneen ystäväsi nimeä, säilytä, uinuva lampi, kuvani kalvossasi…
Etelän reheviin lehtoihin Louise olisi ehkä rakkaan Ämmän vaihtanut, mutta ei Puolangan korpiseutuun. Sinne oli kuitenkin lähdettävä, sinne yritettävä kotiutua. (s. 98)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

elämäkertaromaani Isa Aspista

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

260

Kustantaja

Kieli