Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Tuliholvin alla

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Sotaromaani, joka samalla on vakuuttava todistus siitä, kuinka hedelmällisesti ja kypsentävästi sota vaikuttaa todelliseen taiteilijaan. Taistelu etulinjassa, yhtämittaisen tykistötulen "tuliholvin alla" on innoittanut lahjakkaan kirjailijan luomaan paitsi voimakasta todellisuuskuvausta myös ihmeellisen runoelman suomalaisten taistelusta, miesten taistelusta materiaalia vastaan, taistelusta, jonka kauhujen läpi näkyy kajastus uudesta ajasta. "Jotain vanhaa ja aikansa elänyttä kuoli, jotain uutta versosi tilalle. Ja vaikka ristit lisääntyivätkin hautausmaillamme, vaikka monien kotiemme sijoilla oli vain savuavia raunioita ja mustia savupiippuja, kansamme koki kuitenkin ylösnousemuksen, ennen tuntemattomien voimien heräämisen."

(Otava)

- - -

Eino Hosian 1940 ilmestynyt vahva sotaromaani. Esipuheen on kirjoittanut Vesa Karonen, ja niteessä on myös teoksen ensipainoksesta sensuroitu luku sekä aikalaisarvostelujen valikoima.

Eino Hosian (1905-1941) romaanin Tuliholvin alla (1940) alussa astutaan portista sisään etulinjan maailmaan, joka ei ole painajaisunta, vaan "sellaista maanpäällistä todellisuutta, jolle ei löydy vertauskohtaa". Kirja perustuu Hosian omiin talvisotakokemuksiin Taipaleella ja Vuosalmella. Hosia oli jo aiemmissa teoksissaan kuvannut unenomaisia näkyjä ja poikkeuksellisia henkilöitä. Nyt hän astui todellisuuteen, mutta todellisuus olikin Tuonelan maisema, sotarintama "mustana, runneltuna ja eriskummallisena".
Tuliholvin alla alkaa etulinjasta, mutta takautuu sotaa edeltäneeseen syksyyn Satakunnassa ja Helsingissä. Hosia keskittyi teoksissaan usein ekspressiivisten tunnelmien ja ilmapiirin maalailuun, ja syksyn 1939 sään, mielentilan ja tuntemusten kuvauksessa on paljon samaa kuin aiemmissa teoksissa. Satakunnassa mustien peltojen keskellä miehet kantavat "kiväärejä kuin ristejä". Helsingissä "uhkaavan kumeana syysiltana" vietetään pohjoismaisen "yhteiskohtalon" juhlia, "raitiovaunut tulevat ja menevät, kolisten, peitetyin ikkunoin, helistävät kellojaan ja häipyvät pois". Hosian kuvaus Helsingistä kohtalokkaana syksynä 1939 on hieno kaunokirjallinen tallenne, ei asiatietojen luettelo vaan ilmapiirin ja tunnelman dokumentti, kirjoittaa Vesa Karonen esipuheessaan.
Tuliholvin alla oli aloittamassa suomalaisen sotakirjallisuuden perinnettä, jossa pääasiaksi tulivat todenmukaisuus, realistinen kuvaustapa ja etulinjan rivimiehen näkökulma.
Eino Hosia on ainoa sodissa 1939-1945 kaatunut, jo ennen sotia merkittäväksi arvioitu suomalainen kirjailija.

(SKS, 2005)

Aiheet ja teemat

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte

Yö tulee. Kranaattituli ei herkeä yöksikään. Tuliholvi ei väisty yltämme. Kevätöisten tähtien alla välähtelevät tykit, ja valojuovaluodit. Linnunrata säihkyy huimaavan etäisenä ja outona punertavan savun lävitse. Metsissä kohahtelee, räiskyy, räjähtelee. Ne ovat kuin täynnä noitavalkeita, peikkotulia, pirujen hohotusta. Myöhemmin tähän kaikkeen liittyy vielä taistelujen temmellys, verinen humu. Vihollinen hyökkää taas. Taas lisääntyy kaatuneiden röykkiö huoltoaukealla. Kaikkia ruumiita ei saada edes korjatuksi; paljon jää auttamattomasti vihollisen puolelle. Hyvä kun haavoittuneet saadaan pois. Taistelut siirtyvät lähemmäksi harjua; niitä käydään pitkin linjaa. Rintama metsissä on kuin ärsytetty, karjuva eläin, peto, joka raivoisana temmeltää puiden alla. Harju kumisee ja vavahtelee yössä, niinkuin se siirtyisi sijoiltaan runneltuine honkametsineen.
Makaamme asemissa ja ammumme, lumeen kaivautuneina. Olemme hukkuneet taistelun virtaan kuuroina ja sokeina, väliin se nostaa meidät pinnalle, väliin taas hukuttaa uudelleen pyörteisiinsä. Tunnemme vain, että meidän on ammuttava, lyötävä, puolustauduttava, sillä muuten meidät tuhotaan, murskataan, työnnetään Vuoksen avantoihin ja punainen armeija tulvisi maahan. Hyökkäysten välillä on aina kranaattitulta, joka tuntuu sammuttavan kaiken elämän ympäriltämme, läheisyydestämme, kaikkialta. Sitten seuraa väistämättömästi uusi vihollisen hyökkäys, joka torjutaan. Vain jossakin ryssät pääsevät tunkeutumaan asemiimme, mutta sieltä heidät raivoisalla vastaiskulla heitetään verissä päin takaisin. Huimaava yksinäisyys levittäytyy vähitellen ympärillemme; maailma on meidät ja taistelumme unohtanut, meidät on jätetty oman onnemme nojaan. Näin kuluu yö, kova ja katkera yö.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani sodasta

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

174

Kustantaja

Lisätietoja

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
2005 painos sisältää aiemmin sensuroidun luvun Luutnantti Andrei Nitshikovin muistiinpanot.
S. VII-XXI: Suomalaisen sotaromaanin perinne syntyi tuliholvin alla / Vesa Karonen. - S. 159-174: Arviointeja