Ennen maailmanloppua

”Lähtö Lissaboniin viiden minuutin kuluttua”, mylvi ponnistuksistaan käheäksi käynyt kovaääninen lentoaseman lohkeilleeseen ravintolasaliin. Matkustajia kehoitetaan siirtymään koneeseen.”
Pieni musta mies painoi pehmeän hatun sinikiiltävän tukkansa peitoksi, keräsi vaimonsa, isoäitinsä ja sylilapsen, huovat, käsilaukut ja salkut, astuen ulos vääntyneestä ovesta varmoin askelin. Ontuva tarjoilija, siivooja ja viereisessä pöydässä istuva kohmeloinen luutnantti katsoivat hänen jälkeensä kuin toiseen maailmaan silmissä epäuskoinen kateus, niin toivoton ettei siihen sisältynyt enää edes katkeruutta. Ovessa oli lasiruutujen sijalla pahvilevyt ja rappaus oli lohkeillut katonrajasta. Olin odottanut aamuvarhaisesta asti, mutta korvissani humisi yhä täpötäyden maanalaisen junan aamunkarvas jyrinä. Ravistin päätäni ja sytytin viidennentoista savukkeen, joka maistui entistä enemmän kuivalta sammalelta. Sanomalehtimiesklubin vahtimestari oli vaihtanut savukkeet elintarvikekuponkeihini kurkisteltuaan ensin epäluuloisesti ympärilleen eteiskomerostaan näkijöitä peläten. Olin odottanut vasta kolmatta tuntia, mutta minulla oli jo tunne kuin minut olisi kokonaan unohdettu keskelle autiota maailmaa.