Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Oma Strindbergini
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eeri Erkkilä on nuori, kaunis ja lahjakas teatteritieteen opiskelija, joka suhtautuu elämään ja tulevaan uraansa vakavasti. Hän piiskaa itsensä huimiin opintosuorituksiin ja keskittyy rakastamansa näytelmäkirjailijan August Strindbergin vivahteikkaaseen elämään ja tuotantoon niin intensiivisesti, että näkee kirjailijan haamun omassa opiskelijaboksissaan. Kirjailija antaa sulavia mutta ei aina niin mieluisia ratkaisuja mm. parisuhdeongelmiin. Eerin pedanttisen kunnianhimon vastapuoli on heittäytyminen selittämättömän rakkauden ja intohimon pelikentälle. Vanhempi kirjailija ja kulttuuripersoona Henri Parola on houkutellut Eerin maagiseen ongenkoukkuunsa varmoin ottein ja tietoisesti. Rimpuilu irti on turhaa vaikka Eeri aluksi yrittääkin. On annettava periksi rakkauden ja kokemuksen nälälle, intohimolle, rajulle seksuaalisuudelle ja ihailun tarpeelle; omalle itselleen. Kaikella on aikansa - kenties monia naisia yhtä aikaa pyörittävä Parola jää tapoineen tarpomaan paikoilleen, mutta viimein Eeri saa tarpeekseen henkisestä hyväksikäytöstä ja sammahtaneesta intohimosta ja lähtee. Strinbergkin on neuvonsa antanut ja katoaa kirjallisuushistoriikkien haperoille sivuille.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Lähdemme viikoksi merelle vuokratulla veneellä. Vaikka purren nimi onkin Inferno, uskon Henriin lujasti, kun hän kymmenen vuoden takaisella kalastajaveneilytaidollaan epävarmasti ohjaa meidät ulos satamasta. Ajokorttiakaan hänelle ei koskaan myönnetty, kolmas kerta sanoi toden Henrin itsensäkin mielestä. Mutta rakastan miestä niin paljon, että olen valmis hukkumaan hänen kanssaan milloin tahansa. Aurinko porottaa pistävästi, raikas tuuli puhaltaa ja moottori jyskyttää. Maisemat lipuvat ohitsemme, jumalainen liikkuva olotila. Henri tervehtii muita veneilijöitä iloisella kädenheilautuksella. Hupaisaa, että hän on taas sulautunut uuteen kipparin rooliinsa yhtä nopeasti kuin resuisiin vanhoihin hellevaatteisiinsa. Sattui hyvät ilmat, mietin tukka hulmuten ja nostan kasvoni kohti aurinkoa.
- Jos pysähdytään tähän, Henri huutaa parin tunnin päästä.
- Minne vaan, viserrän takaisin enkä ole eläessäni kenellekään visertänyt.
- Mene eteen heittämään se isompi ankkuri, mies sanoo ja tehtyäni työtä käskettyä hän sammuttaa moottorin. Mikä ruhtinaallinen hiljaisuus. Aallot lyövät verkkaisaa rytmiä veneen pohjaan. Horisonttikin on tasaisen selkeä, kuin veitsellä leikattu ja se on harvinaista minun elämässäni.
- Ja nyt tehdään ruokaa, sanon, kun toinenkin ankkuri on pulahtanut veteen.
- Mulla onkin ihan KAMALA nälkä, Henri mankuu surkean näköisenä.
Pesen kuulaita perunoita jääkylmässä merivedessä. Vaikka on vain shortsit ja t-paita päällä, silti on jumalattoman kuuma. Hiukset valahtavat silmille ja hohkaaville poskille. Olimme käyneet yhdessä ostoksilla ja Henri oli tapansa mukaan ostanut ruokaa kokonaiselle rykmentille. Syödessämme hän tekee parhaansa osoittaakseen, että merellä sapuskaa kyllä kuluu. Popsimme perunoita silliä avokadoja tomaatteja kurkkua sipuleita juustoja makkaroita leipää ja piparkakkuja, joiden päälle Henri laittaa hilloa. Nautin tästä vapaudesta, ei ole pakko lukea mitään, perässähiihtäjillä ei ole tänne puhelinlinjaa eikä Strindberg mahdu paattiin, tämä on niin mitoitettu. Tällaista rauhaa en ole aikoihin kokenut. Lukemiseksi olen ottanut vain Shaw'ta, joka osaa nauraa elämälle, naisille ja itselleen.
- Jos pysähdytään tähän, Henri huutaa parin tunnin päästä.
- Minne vaan, viserrän takaisin enkä ole eläessäni kenellekään visertänyt.
- Mene eteen heittämään se isompi ankkuri, mies sanoo ja tehtyäni työtä käskettyä hän sammuttaa moottorin. Mikä ruhtinaallinen hiljaisuus. Aallot lyövät verkkaisaa rytmiä veneen pohjaan. Horisonttikin on tasaisen selkeä, kuin veitsellä leikattu ja se on harvinaista minun elämässäni.
- Ja nyt tehdään ruokaa, sanon, kun toinenkin ankkuri on pulahtanut veteen.
- Mulla onkin ihan KAMALA nälkä, Henri mankuu surkean näköisenä.
Pesen kuulaita perunoita jääkylmässä merivedessä. Vaikka on vain shortsit ja t-paita päällä, silti on jumalattoman kuuma. Hiukset valahtavat silmille ja hohkaaville poskille. Olimme käyneet yhdessä ostoksilla ja Henri oli tapansa mukaan ostanut ruokaa kokonaiselle rykmentille. Syödessämme hän tekee parhaansa osoittaakseen, että merellä sapuskaa kyllä kuluu. Popsimme perunoita silliä avokadoja tomaatteja kurkkua sipuleita juustoja makkaroita leipää ja piparkakkuja, joiden päälle Henri laittaa hilloa. Nautin tästä vapaudesta, ei ole pakko lukea mitään, perässähiihtäjillä ei ole tänne puhelinlinjaa eikä Strindberg mahdu paattiin, tämä on niin mitoitettu. Tällaista rauhaa en ole aikoihin kokenut. Lukemiseksi olen ottanut vain Shaw'ta, joka osaa nauraa elämälle, naisille ja itselleen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
258