Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Suden vuosi

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Sari Karaslahti opiskelee kirjallisuutta yliopistossa. Opiskelukavereiden keskuudessa hänet koetaan outona: miesten mielestä hän on saavuttamaton, naisten mielestä vain etäinen ja omituinen. Tämä ei niinkään johdu Sarin ylpeydestä, vaan sairaudesta, epilepsiasta, jonka olemassaolosta hän ei halua puhua, ja jota hän ei halua paljastaa kenellekään. Sari ei halua sairaan leimaa otsaansa tai sääliä osakseen.

Hän ihailee opettajaansa, ranskalaista runoutta opettavaa Mikko Gromania. Mielessään hän miettii, josko Gromanista olisi Suden kesyttäjäksi, elämänkumppaniksi ja asunnon jakajaksi. Sarilla olisi asunto, mutta hän ei voi asua yksin epilepsian takia. Gromanin vaimo jättää tämän, koska ei arvosta miestään, vaan pitää tätä nörttinä ja saamattomana älykkönä. Pikkujouluissa Sari ja Mikko päätyvät yhteen ja alkaa uusi aika sekä Mikon että Sarin elämässä. Hämeen-Anttilan yliopistomaailmaan sijoittuvassa epäsovinnaisessa rakkausromaanissa kuvataan kauniisti ja traagisesti sairautta elämää rajoittavana tekijänä. Jännittävää on myös seurata uusperheen muodostumista: miten Mikon jo teini-ikäinen tytär suhtautuu Sariin, entä ex-vaimon ruotsinkielinen suku?
(Sanojen aika)

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Elokuvat

Vie pois Kirjasampo.fi-sivustolta.

Tekstinäyte

Eivät työt nytkään suju niin kuin pitäisi. Nuorena hän leikki ajatuksella, että luopuisi kaikista maallisista mukavuuksista ja vetäytyisi johonkin erämaamökkiin mietiskelemään. Kuusi huminoisi ja käki kukkuisi. Ja katin kontit. Tässä hän elää elämää josta on kaikki löysät karsittu pois, nukkuu telttasängyssä, istuu klaffituolissa kiikkerän valkoisen puutarhapöydän ääressä ja huomaa kiintyneensä liian moniin asioihin. Tekstinkäsittelylaite jäi Pietarinkadulle, se on Mikaelan. Ja kirjat, hän tahtoisi kirjansa luokseen. Hän on pyytänyt Lottaa tuomaan hyllystään muutamia joita hän tarvitsee luentoaan varten, mutta hän ei voi nyt pitää enempää kuin mitä jaksaa mukanaan kantaa.
Hän ei tunne oloaan varmaksi ja kotoiseksi ilman kirjojaan. On kuin hänet olisi riisuttu alasti.
Hän on kysellyt kautta rantain vähiltä tutuiltaan, mutta kenelläkään ei ole tietoa töistä tai asunnoista. Rahaa hän ei tahdo vipata. Se on vastoin hänen luontoaan, ja hän vaistoaa että se karkottaisi hänen ympäriltään loputkin ystävännäköiset.
Hänen postiosoitteensa on vielä Pietarinkatu ja Lotta kiikuttaa hänelle ne vähät kirjeet joita hänelle saapuu. Hänen kuolevainen ruumiinsa majailee Tero Karlssonin puoliksirakennetun omakotitalon keskeneräisessä puoliskossa Suurmetsässä. Tero Karlsson on opiskelutoveri, Nurmeksesta ja jopa saman lukion käynyt, vaihtanut romaanisen filologian johonkin tullihallituksen pikkuvirkaan. Sanoo leikillään että he ovat kuin Aisopoksen vapaa susi ja kahlekoira.
Hän samastuu pikemminkin vuoheen, josta Daudet kertoo, herra Seguinin urheaan pikku kilipukkiin, "joka piti puoliaan sutta vastaan koko yön, ja sitten aamulla susi söi sen." Aamulla susi söi sen. Daudet toistaa syömisjutun tarinan lopussa kolme kertaa. Se pirulainen tiesi mistä puhui.
Ja liian läheltä liippaa myös saman kirjan hirveä tarina miehestä, jolla on kultaiset aivot. "Maailmassa on poloisia, jotka ovat tuomitut elämään aivoillansa... ".
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

komediallinen kuvaelma vuosituhannen lopulta

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

399

Kustantaja

Kieli

Lisätietoja

Filmatisointi: Ohjaus Olli Saarela, 2007
Ilmestynyt myös Seven-pokkarina v. 2004.

Sarjamerkintä