Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kuolema kertoo vitsin
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tauno Yliruusin uudessa kirjassa tapaamme radion ja tv:n jännitysnäytelmästä tutun yllätyskerhon jäsenet uudenlaisen ongelman parissa. Murhatun tohtorin Mattilan tilalle valitun uuden jäsenen, tuomari Kallion vuoron järjestää yllätys. Häneltä odotetaankin oikein repäisevää toimintaa, sillä hän on älykäs ja huumorintajuinen vanhapoika, jonka asianajotoimistosta on tullut asiakkaitten suosima paikka. Kirjan toiminta tapahtuu tässä ympäristössä ja eipä tosiaan uskoisi kuinka paljon yksi toimisto pystyy tarjoamaan. Maisteri Loimun ja komisario Pakkasen hytkähdyttävät keskustelut ja kirjailija Alastalon vaistonvaraiset oivallukset johdattelevat loppuratkaisuun, joka on itse tuomari Kalliollekin tullut yllätyksenä.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Ovikello ja puhelin soivat samanaikaisesti. Nuori vaaleatukkainen nainen, joka seisoi kaapin luona, epäröi. Hän vilkaisi puhelimeen, sitten oveen. Puhelin soi uudelleen. Hän käveli pöydän luo ja nosti kuulokkeen.
- Heikki Kallion asianajotoimisto, hän sanoi virallisella, hillityllä äänellä. Hän katseli ovea puhuessaan. – Neiti Lepistö puhelimessa. Sitten hän peitti kuulokkeen kädellään ja hänen äänensä muuttui kuiskaavaksi.
- Oh, sinäkö! Ei, en voi puhua nyt. En voi! Soitan sinulle myöhemmin.
Hän sulki puhelimen. Ovikello soi jälleen, pitkään ja vaativasti. Neitonen mietti hetken, sitten hän tarttui mustepulloon ja kaatoi mustetta pöydälle. Tuhrittuaan toisen kätensä sormet musteeseen hän meni avaamaan oven. Sen takan seisoi muodikkaasti pukeutunut nuori, hoikka mies.
- Olihan täällä sentään joku, mies sanoi hymyillen. Hänen äänensä oli yhtä huoliteltu kuin hänen asunsakin. Siinä oli täsmällinen sivistynyt korostus. Hänen kasvoillaan oli terve rusketus, ja hän näytti reippaalta ja hyväntuuliselta. Hän astui neiti Lepistön ohi huoneeseen.
- Heikki Kallion asianajotoimisto, hän sanoi virallisella, hillityllä äänellä. Hän katseli ovea puhuessaan. – Neiti Lepistö puhelimessa. Sitten hän peitti kuulokkeen kädellään ja hänen äänensä muuttui kuiskaavaksi.
- Oh, sinäkö! Ei, en voi puhua nyt. En voi! Soitan sinulle myöhemmin.
Hän sulki puhelimen. Ovikello soi jälleen, pitkään ja vaativasti. Neitonen mietti hetken, sitten hän tarttui mustepulloon ja kaatoi mustetta pöydälle. Tuhrittuaan toisen kätensä sormet musteeseen hän meni avaamaan oven. Sen takan seisoi muodikkaasti pukeutunut nuori, hoikka mies.
- Olihan täällä sentään joku, mies sanoi hymyillen. Hänen äänensä oli yhtä huoliteltu kuin hänen asunsakin. Siinä oli täsmällinen sivistynyt korostus. Hänen kasvoillaan oli terve rusketus, ja hän näytti reippaalta ja hyväntuuliselta. Hän astui neiti Lepistön ohi huoneeseen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
salapoliisiromaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
171