Sarveisaikoja
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuuntele kuinka kansien välissä sydän potkaisee!
(Runosta Henkivartija)
Seitsemännessä runokokoelmassa Jouni Inkalan (s. 1966) omaääninen tuotanto hakeutuu kirjan lämpöön. Kirjallisuus, kirjat ja kirjasto ovat näissä runoissa henkivartijoita, suojelijoita ja muinkin tavoin eläviä ihmeentekijöitä.
(Runosta Henkivartija)
Seitsemännessä runokokoelmassa Jouni Inkalan (s. 1966) omaääninen tuotanto hakeutuu kirjan lämpöön. Kirjallisuus, kirjat ja kirjasto ovat näissä runoissa henkivartijoita, suojelijoita ja muinkin tavoin eläviä ihmeentekijöitä.
Poissaolo ja läsnäolo sekä kuolema ja elämä kulkevat Inkalan runoissa rinnakkain, eivät peräkkäin. Ja takaa väikkyy tietoisuus hetkien varoittamatta vaihtelevasta painosta. Kuin elämän päivissä, runoissa soljuu vuoroin traaginen ja koominen sävy. Niissä paistavat luut, kasvavat hiukset ja valuu kuoleman jälkeinen kyynel.
Ja pomppii pallo.
(takakansiteksti)
Ja pomppii pallo.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Jotkut miehet, niin olen lukenut, antavat hiustensa/
ja kynsiensä kasvaa, jonkin jumaluuden/
kunniaksi. Eräs piteli käsivarttaan/
koholla niin kauan, että se jähmettyi/
paikoilleen, kuin vuosisatojen lävitse/
jalustallaan seisovaksi patsaaksi.//
Itselläni on hetkiä, joissa tunnen, miten hiukset/
kasvavat sisäänpäin, aivoihin,/
ja kynnet tunkeutuvat hyvää vauhtia,/
suonia pitkin, kohti sydäntä. Mutta tämä/
ei koskaan kestä kauan. Ei kahta,/
kolmea minuuttia pidempään.//
Parta jatkaa jaloittelua leuallani./
Hiukset odottavat turhaan lepoa./
Kynteni muistuttavat kalkkipilkkuineen jokea/
jossa keväisin lipuu jäälautta ohi./
Kuolemani hetkellä, kysykää niiltä, miltä tuntuu olla/
vielä hetken elossa. Miltä tuntuu odottaa/
Lacrima Mortiksen valuessa silmäkulmasta/
viimeistä armoniskua.//
ja kynsiensä kasvaa, jonkin jumaluuden/
kunniaksi. Eräs piteli käsivarttaan/
koholla niin kauan, että se jähmettyi/
paikoilleen, kuin vuosisatojen lävitse/
jalustallaan seisovaksi patsaaksi.//
Itselläni on hetkiä, joissa tunnen, miten hiukset/
kasvavat sisäänpäin, aivoihin,/
ja kynnet tunkeutuvat hyvää vauhtia,/
suonia pitkin, kohti sydäntä. Mutta tämä/
ei koskaan kestä kauan. Ei kahta,/
kolmea minuuttia pidempään.//
Parta jatkaa jaloittelua leuallani./
Hiukset odottavat turhaan lepoa./
Kynteni muistuttavat kalkkipilkkuineen jokea/
jossa keväisin lipuu jäälautta ohi./
Kuolemani hetkellä, kysykää niiltä, miltä tuntuu olla/
vielä hetken elossa. Miltä tuntuu odottaa/
Lacrima Mortiksen valuessa silmäkulmasta/
viimeistä armoniskua.//
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Osana julkaisua
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
58