Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Tuhopolttaja

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Helvi Hämäläisen pienoisromaani vuodelta 1949 kertoo kylässä tapahtuvan murhenäytelmän, nuori yritteliäs talon poika, jonka pyrkimys vapautua isänsä tyranniasta kerran toisensa jälkeen epäonnistuu, sytyttää pettymyksen, väsymyksen ja raivonsa kiihdyttämänä tulipalon, pakenee sitten koko kyläkunnan takaa-ajamana metsiin ja vihdoin tuhoaa itsensä.
Helvi Hämäläinen kertoo tapahtumat omalla tyylittelevällä, syvälle näkevällä proosallaan, joka tavoittaa henkilöiden psykologian totena, paljaana. Hänellä on merkillinen kyky taustan - niin luonnon kuin ihmisjoukonkin - havainnollistamiseen.
Näennäisesti yksinkertaisen tapahtumasarjan pohjavirrassa on syvä ja tumma teema.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte

Kylässä oli rauhaisia kesäiltoja, joilloin aurinko laski erikoisen hehkuvana. Silloin kuu verhoutui vaaleanpunervaan ja auringon vielä punaisena loimottaessa näkyi taivaalla, värittyen niin kuin pilvetkin. Viljamaista nousi lentoon lintuja. Kun ne lensivät, näit niiden olevan keltajalkaisia, jalat olivat keltaiset kuin vehnän kypsä korsi. Rannoilla leimahtivat märät airojen lavat, jotka välkkyivät vedestä tummina, äkkiä punaisiksi. Hevonen tömisti pitkään niityllä, kuin olisi mies kumisuttanut nyrkeillä rintaansa. Lehmät, riihet, vanhat sammaleiset omenapuut, hevoset, pienet lammet, ihmisten silmät ja hiukset, kädet ja leveät kavot hehkuivat kuin kuu ja aurinko punaisina. Koko kylä otti jokaista tarvekalua, sianruokakaukaloa, viikatetta tai kissankuppia myöten ruusupensaan kukkien värin, ja näytti siltä, kuin omenapuun kuivat oksat, lampi, hevosen rattaat ja viikate ja vanha palje, kaikki olisivat valmistaneet punaista väriä, ruusunpunaa... Kaikki sammui sittenkin, sillä eivän viikate eikä omenapuu mitään punaista väriä valmistanut enempää kuin musta pääskynenkään, jonka rinta hohti hetken punaisena, tai valkotukkainen tyttö, jonka suuret kasvot hehkuivat auringosta hänen kitkiessään vihannestarhaa. Lintu vain valmisti laulua, tyttö teki askareita, ja viikate oli niittämistä varten. Kaikki he olivat samanlaisia kuin rinta tulipunaisena lentävä pääskynen: auringon punan kadottua oli sen rinta jälleen valkoinen tai yön varjoista sinertävä.
Mutta melkeinpä olisi tällaisena auringon punahetkenä luullut kylän valmistavan punaisia säteitä...
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

102

Kustantaja