Mississippi-virralla

Mahtavana, liejunkeltaisena, joskus raivoisana mutta alati arvaamattomana ja vaarallisena virtaava Mississippi eli viime vuosisadan puolivälissä höyrylaivaliikenteen loistokautta. Virran luotsien tieteeksi hioutunut taide kukoisti – jokiluotsi oli Mississippin ehdoton herra, jokaisen pojannaskalin unelmien ja kunnianhimon kohde.
Mark Twainin kohdalla toive toteutui: hän pääsi ’luotsipennuksi’, joka kahden ja puolen vuoden ankarana oppiaikana perehtyi ammatin kaikkiin salaisuuksiin ja ”sai vastaavan kasvatuksen ja kokemuksen, minkä saavuttaminen maissa vie keskimäärin 40 vuotta”. Hän tapasi lukemattoman määrän toinen toistaan omalaatuisempia ja värikkäämpiä tyyppejä – karskeja, meheväkielisiä jokikarhuja, kaikenkarvaisia maankiertäjiä, lurjuksia, emävalehtelijoita – kuuli tarinoita, joita vain Mississippi voi synnyttää, koki riemullisia ja jännittäviä seikkailuja. Amerikan sisällissota katkaisi Mark Twainin luotiselämän. Kesti kokonaista 21 vuotta ennen kuin hän palasi takaisin virralle – nyt matkustajana ja kirjailijana – ja näki haikeaa kaipausta tuntien, miten luotsien kuningaskausi oli ollut ja mennyt. Mutta Mark Twainin teoksen sivuilla tuo tarumaisen hohteen saanut aikakausi elää ikuisesti tuoreena, herkullisen rehevänä ja sykähtelevänä.
(takakansiteksti)