Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Bunsenliekki

Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kristiina Lähteen toinen runokokoelma Bunsenliekki pohtii ihmisen ja luonnon, kulttuurin ja kaaoksen vastakkainasettelua ja limittymistä.

Lähde tarkastelee katoavaisuutta ja muutosta, liikettä kurittomuudesta kuriin ja takaisin. Jo silloin, kun meri velloi vapaana, se osasi odottaa tulevaa: ”Jos sukelsi silmät auki, saattoi erottaa pohjassa asemakaavan: / torin, tehtaanportin, teatterin ja maanmittarit tähyilemässä nurkalta toiselle.”

Luonnosta on tullut paikka, retkeilykohde. Sitä katsotaan kiikareiden ja maanmittauslaitteen linssin läpi. Se taulukoidaan ja tallennetaan, suhde siihen on kartoitettava. Luonto ei kuitenkaan suostu asettumaan lokeroonsa.

Bunsenliekin runot ovat kriittisiä ja oivaltavia, pohjavireenä sykkii musta huumori. Kokoelma tarkastelee sarkastisesti ihmisen luomuksia: taidetta, tiedettä ja sotaa. Ihminen tietää mitä tekee: ”delfiinit ovat puolellamme / avaruus takapihamme / meillä on jumala / osakesalkussa ja jos viholliset / puuttuvat, luomme ne / .”

Luonto ei ole ihmisluonnosta kadonnut, henkiinjäämistaistelua käydään puku päällä.

Kristiina Lähteen toisen kokoelman runot sijoittuvat Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakan saareen. Harakka on luonnonsuojelualue ja sillä on takanaan pitkä sotilashistoria 1800-luvun venäläismiehityksestä puolustusvoimien kemiallisen koelaitoksen toimintaan 1900-luvulla.

(Teos)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte

PENETRAATIO

Älä rimpuile! Minähän elvytän: leimaan sanani huulillesi,
ripustan maisemani seinällesi, perinneruokani lusikoin
nieluusi. Tulen vapauden nimissä parhaaksesi, tallaan raja-
si, tiirikoin lukkosi, miinoitan sinut vääriä vaikutteita
vastaan. Kuiskin korvaasi satuja demokratiasta. Nousen
maihin suistossasi, lähetän ylivoimani vastavirtaan. Ja jos
jossain hehkuu uhmakas kylä, kadunpätkä tai lähiö,
katkaisen sen sähköt, väännän tienviitat vinoon. Kirjaston
poltan. Ihosi on urheilukenttäni, siirtomaapalastani, ranta-
tonttini, olen elämäsi käännekohta. Kun hiki virtaa ja
voimat ehtyvät, kun vanha tuhoutuu ja unohtuu, kylläs-
tyn.Mene silmistäni, mene kylpyyn, räntäsateeseen, tabu-
la rasa, niin voin kirjoittaa sinut mieleisekseni joka päivä
uudelleen ja joka kerta olet kiitollisempi, enemmän puo-
lellani, olet mitä haluan.


ROSPUUTTO

Siivooja sai astman ja myrkytysoireita, mutta koeputket seisovat asennossa, lasinen metsikkö, lattia kiiltää, sirut on lakaistu talteen, ehkä niistä vielä voi jotain rakentaa. Etiketeissä on mallikirjaimia, epäselvä hämärä viivataan yli. Valkoinen fosfori lepää vakassa vesikantensa alla, bioaseet pakastearkussa. Itämeri tukehtuu, mutta näytteet ovat tallessa, hylly D37. Siivooja sammuttaa valot, sinetöi ikkunat, sulkee systeemit, ekosysteemit, Koelaitoksen oven. Hän soutaa merelle, pudottaa avaimen, nyt se jo ruostuu. Rospuutto tulee, saari eksyy sumuun. Lepakkojen soidin vaimenee horrokseen.

Meidät teljettiin tänne
oman onnemme nojaan
marraskuuhun
hämärää uhmaavaan valoon.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
49
Kieli