Valitut novellit 2

Pilajutun oli oltava lyhyt, ytimekäs ja hauska. Niitä kirjoittaessa kouliutui tyyli. Tšehovistä tuli suppean muodon mestari, jonka sanonta on sattuvaa, kuvaus joustavaa. Kirjailijan ensimmäiselle tuotantokaudelle oli luonteenomaista huoleton pilanteko, pursuava iloisuus ja räiskyvä komiikka. Vuosien 1880-87 Tšehov (Valittujen novellien I osa) oli omastakin mielestään ”kaikista nykyisin onnellisesti kirjoittavaista venäläisistä kevytmielisin ja vähimmin vakava” runoilija, joka ”rakasti runotartaan, mutta ei kunnioittanut häntä”. Hänen tämänaikaisesti tuotannossaan on vallitsevana 1880-luvun ihmisten, elämän ja olojen koominen kuvaus. Ihmisistä ovat etualalla sivistyneistön edustajat, virkamiehet, kirjailijat, toimittajat, näyttelijät ja opettajat sekä toisaalta kauppiaat ja hämäräperäisiä hommia harjoittavat liikemiehet.
1880-luvun puolivälissä Tšehovin kertomusten sävy alkaa muuttua. Kirjailija vakavoituu. Laaja lukeneisuus ja sammumaton tiedonhalu syvensivät luonnostaa älykkään kirjailijan jo varhain kehittynyttä hengen kypsyyttä ja elämänymmärrystä. Tšehovin hymy alkaa olla surumielisyyden varjostamaa. Hänen novelleissaan ja näytelmissään – jotka kuuluvat maailmandramatiikan arvostetuimpiin – ovat pohjasävynä pessimismi ja myötätunto ihmistä kohtaan. Nyt naurettava ja traaginen kietoutuvat erottamattomasti yhteen. ”Traagisuus on siinä”, sanoo prof. Eino Kalima, ”että kaikki korkea, ylevä, siis myös oikea tragiikka, on elämässä täysin olematonta, näiden kertomusten ja näytelmien traagisuus on ihmisten mataluudessa ja pienuudessa, Suurena taiteilijan Tšehov menee yli aikakauden rajojen: hän ei ole vain aikansa yhteiskunnallisen pikkuporvariuden satiirikko, - koko elämä sinänsä on hänelle pikkuporvarillinen näytelmä.”

Tšehovin novellien valikoima jakautuu kahteen osaan: ensimmäisen osan 59 novellia on koottu hänen varhaistuotannostaan, toisessa osassa on 23 myöhempien vuosien tuotannosta valittua novellia.
(lieveteksti)