Siivekkäät ja hännäkkäät

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Susiluodon tarinallinen, saduista ja legendoista lainaava esikoiskokoelma Siivekkäät ja hännäkkäät (2001) toi tekijälleen Kalevi Jäntin palkinnon. Myyttiset naishahmot sudenmorsiamesta pieneen merenneitoon saavat rinnalleen lähiötodellisuuden ja sen arkisemmat, lihalliset naiset. Kokoelman teemoiksi nousevat rakkaus liikuttavana, muutosta edistävänä voimana sekä ikiaikainen railo miesten ja naisten maailmojen välillä. Susiluoto kuvaa aistillista ja luonnollista naismaailmaa miesten jäsentävän ja älyllisen alueen kääntöpuolena.


Siivekkäät ja hännäkkäät on huumorin keventämä ja fantasia-aineksen sävyttämä kasvutarina, runopuhetta muodonmuutoksista. Kokoelman näkökulma on vuoroin tytön, vuoroin naisen: sisäinen vuoropuhelu lapsen ja aikuisen välillä ei pääty koskaan. ”Tytöillä on lentäväsiipiset kädet, voimistelijan nuolennopea hyppy. Naisilla viisas loitsu, he sanoivat. Surusta painava kolibri, naurusta höyhenkevyt hännäkäs. Jotta hypähtää keveästi, täytyy harjoitella kunnes ei ole tyttö.” Nainen etsii tasapainoa kolibrinkeveän, siivekkään sielun ja maahan sitovan ruumiin välille.

(Niina Holm/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Tekstinäyte

TYTTÖSATU

Rahiseva transistori, Saarenmaan valssi soi, luontoilta, säätiedotus
kun alkaa näyttää matalalta. Ilmapuntarit heilahtavat, tytön vatsassa
rummuttaa ilo ja jännitys, tytöllä on trapetsimieli. Äidin päätä
särkee, naisilla on sääpää. Isä tekee kalanpäästä keittoa, hauella on
elävät harmaat silmät, ne kasvattavat älyä, tyttö jää tyhmäksi. Kala
maistuu mudalta, muta on iilimatojen onnela, hauki vaanii vedessä
ahnain hampain, kyyt pusikoissa, iilit veden värjyvissä poukamissa,
muta tytön sydämessä, pikkuiset valkeat sydämet ovat reikiä
uikkareissa, tyttö ei mene uimaan, tyttö menee aurinkopaahteiselle
tielle makaamaan kädet auki, nauraa ilosta kun auto suhahtaa
sentillä ohi, punaisen kuplan ikkunasta rahisee Georg Ots.

---

Yhtenä yönä hän tuli luokseni, hänen hiuksensa olivat hujan hajan. Hän sanoi: minun täytyi lähteä sillä minä olen tyttö, ymmärrätkö. Sitten hän itki ja nojasi seinää vasten. Hän itki tällä tavoin kolme päivää, kolme yötä, kunnes lakkasi ja sanoi: tästä lähtien näen aina unta vedestä. Joka yö vesi nousee kuin itku, kunnes keksin jonkin keinon.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

proosarunoja

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

66

Kustantaja

Sarjamerkintä