Venuksen kyyhkyset

Kävellessään kotiin eräänä iltana, kiertotietä lisätäkseen elämänkokemustaan, ollakseen valveilla vähän myöhempään ja ehkä kohdatakseen jonkin elämän eriskummallisuuden, jota ei ollut ennen kohdannut, Ellie Parsons, kahdeksantoistavuotias, riippumaton, toimessa oleva henkilö, joka asui Chelseassa, sivuutti Victorian linja-autoaseman kohdalla erään hänen kotikaupungistaan kotoisin olevan pariskunnan. Hän tunsi heidän ääriviivansa. Hän joudutti askeleitaan. Hän luuli päässeensä onnellisesti ohitse, kun mies huudahti:
”Kas, Ellie Parsons!”
Hänen äänensävystään kuuli, että hän oli yllättynyt nähdessään kahdeksan miljoonan vieraan joukossa jonkun, jonka tunsi. Elliellä ei ollut rohkeutta olla häntä huomaamatta. Hän pysähtyi ja kulki heitä kohden hämmästystä teeskennellen.
Ripleyt, kun eivät olleet omalla maaperällään, eivät olleet yhtä itsevarmoja kuin tavallisesti; paheksumisen kyky heillä oli kuitenkin jäljellä.