Idän musta joutsen
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ville Hytösen toisessa runokokoelmassa Idän musta joutsen kuljetaan läpi vanhan ja uuden, läntisen ja itäisen Euroopan, katsellen sitä kameran linssin lävitse. Hytösen runot punnitsevat eurooppalaista perintöä, niissä mietitään myyttien ja mielikuvien olemusta ja paikkansa pitävyyttä.
Runoissa kohtaavat jumalat ja kiertolaiset, rauniot ja uudisrakennukset, metalli ja liha, ihminen ja kone. Euroopasta edetään mielikuvitusplaneetta Vulkanukselle. Kaiken keskellä turinoi hullu porttivahti, joka tuntuu olevan yllättävän paljon vahtina.
Ville Hytösen runot vaihtelevat väkevän ryöpsähtelevistä nasakan mietteliäisiin, ja niissä kohtaavat erilaiset aika- ja kokemuskerrostumat. Ne kertovat laajasta maanosasta, mutta puhuttelevat ihmisessä asuvaa eurooppalaista yksilöä ja yhteisöllisyyden tarvetta, meitä kaikkia. (Kustantajan kuvaus teoksesta)
Runoissa kohtaavat jumalat ja kiertolaiset, rauniot ja uudisrakennukset, metalli ja liha, ihminen ja kone. Euroopasta edetään mielikuvitusplaneetta Vulkanukselle. Kaiken keskellä turinoi hullu porttivahti, joka tuntuu olevan yllättävän paljon vahtina.
Ville Hytösen runot vaihtelevat väkevän ryöpsähtelevistä nasakan mietteliäisiin, ja niissä kohtaavat erilaiset aika- ja kokemuskerrostumat. Ne kertovat laajasta maanosasta, mutta puhuttelevat ihmisessä asuvaa eurooppalaista yksilöä ja yhteisöllisyyden tarvetta, meitä kaikkia. (Kustantajan kuvaus teoksesta)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
“Oletko sinä nähnyt hänen silmänsä?” /
“En, mutta oletko sinä pessyt hänen ruumiinsa?” //
kuulen naisten puheen //
“tummanpunaiset ajokset, jotka puhjetessaan /
sylkivät paksua märkää ja keltaisenharmaata verta” //
ruumistani kuvataan, maat kuihtuvat /
ja maanosa rapistuu kuin raihnainen vanha eläin //
kuin vaahterat, jotka syksyisin /
viriävät nauruun tai pystyyn kuivuvat /
maata aristavat männyt //
kirjoitan sinulle tältä rapistuneelta kankaalta /
hae minut pois //
laiva jatkaa pitkin mustaa merta, rauhaset paisuvat /
ole minun tulkkini, ole minun kamerani //
hae minut pois. //
“En, mutta oletko sinä pessyt hänen ruumiinsa?” //
kuulen naisten puheen //
“tummanpunaiset ajokset, jotka puhjetessaan /
sylkivät paksua märkää ja keltaisenharmaata verta” //
ruumistani kuvataan, maat kuihtuvat /
ja maanosa rapistuu kuin raihnainen vanha eläin //
kuin vaahterat, jotka syksyisin /
viriävät nauruun tai pystyyn kuivuvat /
maata aristavat männyt //
kirjoitan sinulle tältä rapistuneelta kankaalta /
hae minut pois //
laiva jatkaa pitkin mustaa merta, rauhaset paisuvat /
ole minun tulkkini, ole minun kamerani //
hae minut pois. //
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
71