Uhrilauluja
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Intialaisen Nobel-kirjailijan runot ovat uskonnollisen rakkauslyriikan ja mystiikan kauneimpia. Kuolemattomat säkeet on suomeksi tulkinnut Eino Leino. Ensi kerran ne ilmestyivät suomen kielellä vuonna 1917. (Takakansiteksti)
Klassikkorunoteos jumalaisen ja inhimillisen rakkauden muodoista.
Näköispainos vuodelta 1917. Suom. Eino Leino.
Rabindranath Tagore (1861-1941) on Intian nykykirjallisuuden ja -kulttuurin suuri renessanssihahmo. Hän oli paitsi runoilija ja prosaisti, myös näytelmäkirjailija, säveltäjä, taidemaalari, ajattelija ja kasvattaja. Hän tunnetaan Suomessakin runoistaan, aforismeistaan ja lauluistaan, samoin kuin romaaneistaan ja näytelmistään. Runoilija Tagore oli Gandhin hyvä ystävä ja osallistui Intian itsenäisyysliikkeeseen. Hän oli luonteeltaan humanisti, kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä ja mm. perusti Upanishadin oppeihin perustuvan koulun. Rabindranath Tagore käänsi omaa tuotantoaan, joka levisi nopeasti myös länsimaihin: hänestä tuli Intian hengellisen perinnön ääni länsimaissa.
Uhrilauluja (1913) Gitanjali : song offerings (1912) on Tagoren tunnetuin runoteos, joka toi Tagorelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1913 ensimmäisenä aasialaisena kirjailijana. Ilmestynyt aiemmin suomeksi Lasipalatsi, 2005.
(ntamo)
Nousen ja katselen, kun etelätuuli
riehuu
Hänen vartalonsa tuoksu
leijuu pimeydessä
Miksi yöni kuluu niin
että hän on lähellä ja silti kaukana?
Miksei hänen seppeleensä
hyväillyt kaulaani?
Intialainen Rabindranath Tagore (1861-1941) on yksi maailman suurista kirjailijoista. Hän oli myös ajattelija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka oli monissa asioissa aikaansa edellä.
Rabindranath Tagorelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1913. Tällöin oli keskeisenä uskonnollisten runojen kokoelma Gitanjali, joka on edelleen runoilijan tunnetuin teos maailmalla. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1917 nimellä Uhrilauluja, Eino Leinon käännöksenä.
Gitanjali on klassikko. Sen runot on kirjoitettu yli sata vuotta sitten, mutta ne ovat täysin ajattomia. Niistä henkii rakkaus ja elävä uskonnollisuus. Runot ovat kuin kukkia jumalalle – lauluja sydämen syvyydestä. Niiden kauneus koskettaa yhä tänäkin päivänä.
Hannele Pohjanmies on laatinut uuden suomennoksen Tagoren alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta. Kokoelmassa on 106 runoa ja mukana ovat myös ne kolme, jotka aikaisemmista laitoksista oli jätetty pois. Saatesanat kertovat Gitanjalin tarinan ja esittelevät runoilijan ja hänen uskontonsa, joka oli paljon värikkäämpi kuin sata vuotta sitten osattiin ajatella.
(Basam Books)
Klassikkorunoteos jumalaisen ja inhimillisen rakkauden muodoista.
Näköispainos vuodelta 1917. Suom. Eino Leino.
Rabindranath Tagore (1861-1941) on Intian nykykirjallisuuden ja -kulttuurin suuri renessanssihahmo. Hän oli paitsi runoilija ja prosaisti, myös näytelmäkirjailija, säveltäjä, taidemaalari, ajattelija ja kasvattaja. Hän tunnetaan Suomessakin runoistaan, aforismeistaan ja lauluistaan, samoin kuin romaaneistaan ja näytelmistään. Runoilija Tagore oli Gandhin hyvä ystävä ja osallistui Intian itsenäisyysliikkeeseen. Hän oli luonteeltaan humanisti, kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä ja mm. perusti Upanishadin oppeihin perustuvan koulun. Rabindranath Tagore käänsi omaa tuotantoaan, joka levisi nopeasti myös länsimaihin: hänestä tuli Intian hengellisen perinnön ääni länsimaissa.
Uhrilauluja (1913) Gitanjali : song offerings (1912) on Tagoren tunnetuin runoteos, joka toi Tagorelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1913 ensimmäisenä aasialaisena kirjailijana. Ilmestynyt aiemmin suomeksi Lasipalatsi, 2005.
(ntamo)
Nousen ja katselen, kun etelätuuli
riehuu
Hänen vartalonsa tuoksu
leijuu pimeydessä
Miksi yöni kuluu niin
että hän on lähellä ja silti kaukana?
Miksei hänen seppeleensä
hyväillyt kaulaani?
Intialainen Rabindranath Tagore (1861-1941) on yksi maailman suurista kirjailijoista. Hän oli myös ajattelija, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka oli monissa asioissa aikaansa edellä.
Rabindranath Tagorelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1913. Tällöin oli keskeisenä uskonnollisten runojen kokoelma Gitanjali, joka on edelleen runoilijan tunnetuin teos maailmalla. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1917 nimellä Uhrilauluja, Eino Leinon käännöksenä.
Gitanjali on klassikko. Sen runot on kirjoitettu yli sata vuotta sitten, mutta ne ovat täysin ajattomia. Niistä henkii rakkaus ja elävä uskonnollisuus. Runot ovat kuin kukkia jumalalle – lauluja sydämen syvyydestä. Niiden kauneus koskettaa yhä tänäkin päivänä.
Hannele Pohjanmies on laatinut uuden suomennoksen Tagoren alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta. Kokoelmassa on 106 runoa ja mukana ovat myös ne kolme, jotka aikaisemmista laitoksista oli jätetty pois. Saatesanat kertovat Gitanjalin tarinan ja esittelevät runoilijan ja hänen uskontonsa, joka oli paljon värikkäämpi kuin sata vuotta sitten osattiin ajatella.
(Basam Books)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ilmestymisaika
Sivumäärä
118
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Lisätietoja
Esipuhe: Rabindranath Tagoren runoudesta / kirjoittanut William Butler Yeats ; suomentanut Osmo Iisalo