-Mutta liha on heikko…

Oli kiehuvan kuuma iltapäivä elokuisessa Brinoëssa, ja jokainen arvokkuuttaan vaaliva henkilö oli ajat sitten hylännyt sen polttavat kadut ja koleat palatsit muuttaakseen vuoristoon tai merenrannalle. Jäljelle oli jäänyt vain joitakin hikoilevia matkailijoita ja sellaiset vakinaisen siirtokunnan jätteet kuin Mrs. Weatherby ja hänen salaperäinen seuralaisensa, jota kukaan ei ollut koskaan tavannut, vanha Mrs. Whitehead, englantilaisen seurakunnan pastori Mr. Binnop, tavanmukaiset, tuhkatiheässä vilisevät markiisittaret ja kreivittäret sekä Mr. Augustus John Winnery. Mrs. Weatherbyä lukuun ottamatta kaikki pysyivät polttavan kuumassa Brinoëssa samasta syystä. (Vanha kreivitär Salverini sulki ikkunaluukkunsa ja asui talon takaosassa sekä lähetti liikkeelle tiedon, että oli mennyt hoidattamaan terveyttään Montecatiniin, jonne lähetetyn postinsa hän sai sikäläisen poste restanten välityksellä.) Kukaan heistä ei kuitenkaan halunnut ilmaista todellista syytä. He antoivat ymmärtää, pysyttelevänsä kaupungissa, koska olivat niin kiintyneet Brinoëen, tai koska heidän arkeologiset tai kirjalliset työnsä olivat sitä laatua, että ne pakottivat heidät jäämään. Todellinen syy oli kuitenkin se, että he olivat liian köyhiä lähtemään.