Jokin ihmisessä

Hän oli toisenlainen kuin muut. Minulle hän oli toisenlainen kuin muut. Hänen nimensä oli Osmi. Se oli harvinainen nimi. Kadulla ja kansakoulun pihassa muut lapset juoksivat hänen jäljessään, osoittivat häntä sormella ja huusivat pilkallisesti: ”Osmi, Osmi, Osmi.”
Mitä hänen äitinsä oli ajatellut antaessaan tyttärelleen tuollaisen nimen, joka jo lapsena erotti hänet muista. Hänen äitinsä oli samanlainen köyhän miehen vaimo kuin muutkin ajat meidän pihassa. Eikä hän millään tavoin ollut muita ylempänä, paremmin päinvastoin, sillä hänen miehensä oli likaviemärien puhdistaja ja se oli haisevaa työtä, vaikka hän ehkä ansaitsi paremmin kuin jotkut toiset. Minun isäni oli panssarilaivan koneenkäyttäjä. Kun Osmi oli kolmentoista ja minä neljäntoista, puhkesi maailmansota.