Sekaherelmäpuu

Tyyppi

pakinakokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Sekaherelmäpuu on kimara murrekielisiä kolumneja, joista osa on julkaistu aiemmin mm. paikallisissa sanomalehdissä. Kolumnien murre on sekä Halikon että Laitilan murretta Turun ja Uudenkaupungin murteiden mausteilla. Aiheet liikkuvat varsinaissuomalaisen sielunmaiseman kuvailussa, elämän suurissa ja pienissä asioissa kuten vaikkapa vuoden valopilkun valitsemisessa, lumilinnan rakentamisessa, elämän kiertokulun ja oman identiteetin pohtimisessa ja munanäyttelyssä. Heli Laaksonen istuttaa syvällisyyden siemeniä pilke silmäkulmassa mutta tarinoi hauskasti myös arkipäiväisyyksistä.
(Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

text

Tekstinäyte:

SELJÄN TAKAN VAA

Tähä maankauhia makkianpelkkoho o jo tottunu. Siit paikottais tykkäki. Koko Suames tämä on tuttu ilmiö, mut meijä lounases kantis iha sääntö: jollei iha välttämätönen pakko ol, ni toist ihmist ei mennä ääne kehuma ja kiittämä.

Yks tuttav mamma kerros, et hänt muutama vuare nuaremp vähäflikkas ol ollu piänen oikke harvinaise sulone. Suursinisilmäne ja kultakiharaine nelivuatias. Jossa juhlis kaik ol ollu iha syrämespurottanei, ko see laps ol niin kaunis, ja kävevä hänt ihastelemas. Seuraavan päivän äit leikkas flikan pitkän kiahkuraisen tukan poies. Ete tul ylppiäks.

Omast ylioppilasajastan mää muistan, ko yks rinnakkaisluakkalaine reputti reaalikokkes. Häne opettajas otti ainakin pualet syyst niskoilles ja siunail: mitä varte mää meni hänt niis suullisis tenteis kehuma, mitä varte? Kuin pal paremmi hän olis valmistautunu, jollei hänel olis ollu mun kehumisen korvis? Mitä varte mun pit mennä kehuma?

Kehumise välttämine o vissi kasvatuksellist: peljätä et toine mene liialoisest ylistämisest kertakaikkias pilal. Pahimillas voi käyrä vaik nii, et jos ihmist o liikka imarreltu, hän ruppe ittekki ittiäs kiittämä. Ja see vast nolo o! Kyl mää muutamei henkilöi täält lounasest Suamestakin tunne, kenel on tapan kehuta ittiäs, mut selvääst hee joukost erottuvakki - ei heit iha normaalein piret. Mil taval tämmöttös vaatimattomuutte kasvatetu ihmise mahtavat pärjät työhaastatteluis? Kuvaile itseäsi työntekijänä. Noo... en ossa oikke mittä sanno, parhaan koita ain yrittä, muttemmää nii erityine millän tappa ol...

Toisaltas kehumise välttämine ei ol pelkästäs sitä, et yritetä jalosta kanssaihmissi, sihe liitty myäs meijän pirättyväisyyren kulttuuri ja kasvoje menettämisen pelkko. Kui tuntuki niin kiusalliselt olla ystävällinen ja myänteine. Heti tule miäle, et olenkmää nyy suarastas imelä? Ete tämä vaa olis kuitenki nualeskelu? Ja jos täst ei kumminkan tul mittä, nii turhanpäite olen hehkutellu.

Surullist, et mee nii vähän toisiam kehuta -vaik aihettakki olis. Ihmise askela nouseva sentä niin pal riamukkammi, ko on kiitost saanu, vaik hän on tiätyst ens esittänykki, et voi kauhi, älä nyy vaa munt onnetont tavalist rup kehuma.

Sentä yks kiartokeino tähän kehumattomuutte o. Kehuta ihmist, sillon ko hän ei itt kuule. Mun kampaajan on Turus paras! Irmel o sit tehokas ihmine! Kasper o fiksu poik. Toist voi sit mutkan kaut turvalisest kehuta simmottos, et kerro, mitä on kuullu hänest puhuttava:

- Kuuli juttu, et teil käy pelkästäs tyytyväissi asiakkai.
- Näin sun pomos ja hän jottan puhel, ete millän tulis ilma sunt toime.
- Nyy mää ymmärrä, mitä Ketola tarkot, ko hän teijän poikka niin pal kehus.

Kyl seljän takan voi hyväkin puhuta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

kolumnei

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

141

Kustantaja

Lisätietoja

Osa kolumneista ja kirjoituksista ilmestynyt aiemmin eri lehdissä.