Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Punakaartin päällikön tytär

Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Yksityisetsivä Haukka saapuu punaisten hallussa olevaan Helsinkiin selvittämään kadonneiden kiväärien kohtaloa. Haukka saa huomata, ettei tutkimusten tekeminen ole helppoa kaupungissa, jossa häntä pidetään valkoisten lahtarien kätyrinä. Mihin kiväärit ovat kadonneet? Mikä rooli tapauksessa on punakaartin päällikön tyttärellä Maisulla? Punakaartin päällikön tytär on vauhdikas salapoliisikertomus, joka tarjoaa samalla kiinnostavan kuvauksen vuoden 1918 Helsingistä. Teos lukeutuu varhaisimpiin suomalaisiin yksityisetsiväkertomuksiin ja on samalla moniin aikalaisteoksiinsa verrattuna maltillinen kuvaus Suomen sisällissodan punaisesta osapuolesta. Lauri Soini (1875-1919) oli tuottelias kirjailija, joka julkaisi niin runoja, näytelmiä kuin historiallisia romaaneja. Viimeisinä vuosinaan hän julkaisi salapoliisiromaanit Pyhäsaaren arvoitus (1917) ja Punakaartin päällikön tytär (1918) nimimerkillä Lauri Sauramo. Kuolema katkaisi lupaavan dekkaristin uran, eikä sarjan luvattua kolmatta teosta Punaisten vallassa koskaan ilmestynyt.
(Nysalor 2018)

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

Kadunkulmassa, lähestyessäni illansuussa asuntoani, kohtasin äkkiarvaamatta kaksi miestä, jotka saivat minut säpsähtämään.

Tosiaankin! Ne olivat samat oudot miehet, jotka jo parina iltana olin nähnyt kärkkymässä asuntoni edustalla.

Toissa iltana he seisoskelivat portilla. He tirkistelivät minua niin läheltä, että minun oli melkein pakko pysähtyä. Töin tuskin pääsin poikkeamaan talon pihaan. Eilen illalla he taivastelivat kadun toisella puolen. Lähestyessäni he pysähtyivät ja tuijottivat minuun kadun yli. Sitten he murahtivat keskenään jotakin ja astuskelivat edelleen.

Ja nyt! Nyt kohtasin heidät lähimmässä kadunkulmassa. He tirkistelivät nytkin tarkasti minua. Ja ohitse päästyäni kuulin toisen virkahtavan toiselle:

— Se se on.

Ajattelin vaatimattomasti, että hän tarkoitti sanoa: "Se se vain on." Mutta sittenkin tunsin vilunväreet selkäpiissäni. Sanat tarkoittivat ilmeisesti minua, ja tällainen kärkkyminen muistutti aivan liiaksi edesmenneiden sortovuosien santarmivaanintaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

salapoliisiromaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

168

Kieli