Ei valoa tunnelissa

Ne lojuivat siinä kuin joku olisi potkaissut ne jalastaan. Ei hän itse olisi tehnyt niin, mutta oli nähnyt toisten tekevän. Ne eivät kuitenkaan lojuneet jossain lattialla vaan penkin alla rähjääntyneellä bussipysäkillä Kampissa , jossa hän oli juuri noussut Olarin bussista.
Heti ensiksi hän näki sandaalit; mustat, kevyet ja tyylikkäät. ehkä niitä käyttänyt nainen oli istunut pysäkillä myöhään yöllä odottamassa viimeistä bussia jalat jomottaen sandaaleissa, jotka tuntuivat liian pieniltä. ehkä jalkapöydän yli kulkevat kapeat hihnat olivat hiertäneet paljasta ihoa. Silloin hän oli ehkä potkaissut ne jalastaan, tönäissyt niitä hieman niin että ne olivat joutuneet penkin alle ja ehkä torkahtanut hetkeksi. Ihmiset joivat nykyään niin paljon. aivan liian paljon. Rentoutuakseen ja niin edelleen. Mutta ei hän, ei koskaan eikä ainakaan yöllisellä bussipysäkillä.
Hän halusi liikkua juuri tällä tavalla, muiden ihmisten keskellä tuttua reittiään. Ei yhtäkään sivuaskelta mihinkään suuntaan, ei aikaa kahvikupilliselle töihin mennessä eikä lasilliselle kotimatkalla. Kävellä vain eteenpäin ja seurata virtaa, odottaa punaisissa ja jatkaa matkaa vihreillä.
Sen toisen naisen oli täytynyt odottaa yöllä bussiaan, ja kun se tuli, hän oli herännyt äkkiä ja sännännyt juoksuun jotta ei jäisi kyydistä. Hypännyt bussiin, istunut penkkiin ja nukahtanut uudelleen.
Nyt hän oli varmasti vihainen, jos nyt oli edes herännyt..
Kaikki eivät heränneet kuudelta, joka ikisenä arkipäivänä. Tai viimeistään seitsemältä viikonloppuisin. kaikki eivät menneet ajoissa kotiin jaksaakseen nousta ajoissa. Kaikki eivät pysytelleet iltaisin kotona, varmuuden vuoksi.
Sandaalinainen taisi nukkua edelleen. mutta kun hän viimein heräsi, kenties kunnon ihmisten lounasaikaan hän kyllä ihmettelesi. Ei varmaankaan heti, ei sellainen nainen joka potkisi kengät jalastaan bussiasemalla, mutta vähän ajan kuluttua. Kun hän oli päässyt ylös vuoteesta ja saanut kerättyä vaatteet lattialta - johon ne taatusti olivat päätyneet - hän alkaisi etsiä niitä. Ne eivät näyttäneet tuliteriltä mutta kuuluivat ehkä hänen lempikenkiinsä, vaikka olivatkin hiertäneet sillä tavalla?
Hän keskeytti pohdintansa ja vilkaisi ujosti kravattimiestä joka seisoi hänen vieressään Simonkadulla ja odotti pääsevänsä ylittämään kadun. Suureksi helpotuksekseen hän näki, että mies oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa eikä ollut huomannut mitään. Hän ei ollut kaikesta huolimatta puhunut ääneen. Hän teki niin toisinaan kotona ja pelkäsi kuollakseen että niin kävisi joskus ihmisten ilmoilla. Nyt valot vaihtoivat vihreiksi ja hän otti varmuuden vuoksi muutaman askeleen nopeammin kuin yleensä jotta pääsisi eroon miehestä. Siinä tapauksessa että olikin sanonut jotain. Päästänyt äännähdyksen jota mies ei ollut huomaavinaan. mies oli näyttänyt niin huolitellulta, ihmiseltä joka on liian hyvin kasvatettu kiinnittämään huomiota kiusallisiin äännähdyksiin.