Yön syli

Viinakauppa sijaitsi neonvaloissa hohtavan pitkän kadun loppupäässä. Hollywoodin moottoritie katkaisi siellä Sun setin, joka erotti toisistaan kirkkaat valot ja pimeät asuin korttelit.

Mies ajoi keltaisen Toyotan pensaikkoon rampin vie reen, käänsi pyörät tielle päin ja veti käsijarrun päälle. Hän otti isokaliiperisen revolverin hansikaslokerosta ja työnsi sen taitetun sanomalehden sisään, jätti avaimen virtaluk koon ja avasi auton oven. Hengittäen rauhallisesti hän kuiskasi "Toiselle puolelle" ja lähti kävelemään kohti viina kaupan sykkivää neonvalokylttiä, pelonsekaisen vanhan ja vallantäyteisen uuden elämän taitetta.

Kun mies astui sisään ovesta, myyjä pani merkille kalliin ulkoiluasun ja taitetun Wall Street Journalin ja päätteli tä män olevan ensiluokkaisen skottiviskin ostaja — vähintään Chivasia tai Walker Blackia. Hän aikoi lähestyä asiakasta, kun tämä kumartui tiskin ylle, tökkäsi sanomalehdellä hän tä rintaan ja sanoi: "41-kaliiperinen erikoisluodeilla. Suosit telen että uskot sanaani. Anna rahat."

Myyjä totteli ja piti katseensa kassakoneessa — hän ei halunnut painaa mieleensä ryöstäjän kasvoja ja antaa tälle syytä tappaa. Hamutessaan seteleitä paperipussiin hän vais- tosi miehen sormen olevan liipaisimella ja näki pään var- josta miehen vilkuilevan ympärilleen. Juuri kun hän aikoi nostaa katseensa, hänen takaansa kylmäkaapin luota kuului nyyhkytystä. Ryöstäjä viritti revolverin. Kun myyjä lopulta katsoi, sanomalehti oli poissa ja valtavan suuri musta piip- pu lähestyi. Lyönti osui häntä korvan taakse. Kuului ilkeä rusahdus ja verta roiskahti silmiin.

Pyssymies loikkasi tiskin taakse ja raahasi potkivan ja huitovan myyjän kaupan perälle, hiipi sitten pahvisen kal jamainoksen luo kylmäkaapin viereen. Hän potkaisi mai noksen nurin ja näki haalaripukuisen vanhuksen ja tämän takana kyyristelevän merimiestakkisen nuoren naisen. Ryöstäjää huimasi — mikään ei ollut valmistanut hän- tä kolmen ihmisen kohtaamiseen. Hän vilkuili kahdesta nyyhkyttävästä hahmosta myyjään ja yritti etsiä neutraa lia kohdetta, jossa ajatukset rauhoittuisivat. Katse sinkoili ympäri kauppaa, ja hän näki pinoihin järjestettyjä pulloja, elintarvikkeita täynnä olevia hyllyjä ja mainoksia, joissa bi kinitytöt joivat rommipunsseja ja viininlitkuja. Hyödytöntä. Pian hän alkaisi kirkua. Sitten hän huomasi beesinväri- sen verhon, joka erotti myymälän asuinhuoneistosta. Yht äkkiä tuulenpuuska heilutti verhoa, ja verhon laskoksissa näkyi selvästi kaltereita ja hirttoköysiä. Huuto purkautui hänen suustaan.
Nyt hän tiesi mitä tekisi.