Talvitieva, Helka-Helena

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Telle Talvitievan kotiarkisto

Kirjailijan muu nimi

HHT
Uurasmaa, Helka-Helena

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kokoomateokset

Elämäkertatietoa

Helka-Helena Talvitieva (os. Uurasmaa) syntyi Sysmässä 30. heinäkuuta 1909.

Koulutus
Sysmäläissyntyinen Talvitieva pääsi ylioppilaaksi Riihimäen yhteiskoulusta (1928) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän väliaikaisesta yo-seminaarista (1929).

Ammatti
Työskenteli kansakoulunopettajana Petsamossa (1929-39), Oulussa (1940-49) ja Sysmässä (1949-70) sekä pakinoitsijana Itä-Hämeessä (1929-).

Kuollut Sysmässä 1. kesäkuuta 2001.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Helka-Helena Talvitieva on kirjoittanut Tähdenvälejä- pakinoita Lahti-lehteen (nyk. Itä-Häme) nimimerkillä HHT vv. 1922-1998. Lisäksi hän on julkaissut kertomuksia ja runoja. Talvitieva on saanut useita palkintoja perinnekeruukilpailuista.

Tekstinäyte

Tämä oli muutenkin kiva päivä, kun koulusta tullessa oli hauskat hautajaiset. Joku kenraali oli kuollut. Ja kaupungilla oli paljon väkeä. Kaikki ihmiset halusivat nähdä komeita sotilaita. Ja kuulla kun torvilla soitettiin. Hevoset veti tykillä sen kenraalivainajan arkkua.

Siinä oli peittona Suomen lippu. Ja mustien hevosten selässä oli sotilaita. Kenraalin rouva käveli suruissaan ja paljon hienoja ihmisiä peräsään.

Minusta ja Eliasta oli parasta, kun tykillä ampua porrautettiin. Silloin kun se pistettiin hautaan. Esakin oli meidän kanssa siellä hautuumaalla. Sekin sanoi, että olipa komiat hautajaiset.

Se sanoi alkavansa kenraaliksi. Että kun kuolee, niin tykillä ammutaan hautaan. Ja saa maata tykin päällä, kun hevoset vetää koko kaupungin läpi hautuumaalle.

Elia sanoi, ettei se ala ainakaan kenraaliksi, kun ne sotii. Ja sota on kaikista pahin asia maailmassa, se vei meiltä äidin ja pikkusiskon. Se vei isältä terveyden ja kaupoista kaikki tavarat. Elia sanoi alkavansa taiteilijaksi niin kuin isäkin.

Minä en puhu kenellekään, että olen ajatellut ruveta kirjailijaksi. On hauskaa kirjoittaa kaikenlaisia asioita. Niinkuin tähän päiväkirjaankin.

Hanna ja Elia : pienet ihmiset suuren sodan mainingeissa, 1978.

Lähteitä ja viittauksia

Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 678.